kävin tutustumassa paikallisen sairaalan silmäpoliin, sitä ennen ilmoittauduin potilastoimistossa. Ja tulin hyvin sekä ystävällisesti palvelluksi, mikä on erityisellä kiitoksella mainittava. Ystävällisyys, avuliaisuus, kiireettömyys.. siinäpä hyvän asiakaspalvelun avainsanat. Niin pienestä sekin on kiinni, että ihminen tulee autetuksi ja lähtee hyvillä mielin eteenpäin. Samaa voin toki sanoa muistakin minua palvelleista hoitohenkilöistä, näkökenttätutkimuksen tehneestä hoitajasta ja nuoresta silmätauteihin erikoistuvasta mieslääkäristä. Leppoisaa, myönteistä ja asiantuntevaa. Eikä mitään hälyyttävää ilmennyt, tosin  oikean silmän näkökentässä oli jotain pientä muodostumaa. Kun vertailutietoja ei ollut, minulle annettiin uusi aika puolen vuoden päähän. On sekin aika käsittämätöntä, että vaikka pyysin edellisestä hoitopaikastani potilastietojani, en saanut kuin yhden paperin, jossa oli viimeisimmän hoitokertani tuloksia. Ne näkökenttätutkimuksen kuvat olisivat olleet tärkeämmät. En osannut niitä erikseen pyytää, pyysin soittaessani yleisesti omia papereitani.. sehän olikin yksityinen, optikkoliikkeen kyljessä toimiva silmätohtorin vastaanotto.

Katselin siellä polilla odotellessani ihmisiä, kuten paha tapani on.. suurinta ihmetystä minussa aiheutti se vastaanottojen hoitajien jatkuva surffailu huoneesta toiseen, jatkuvasti jompi kumpi kahdesta vierekkäisen vastaanottohuoneen hoitsuista kulki ulos omasta huoneestaan, sisään toiseen huoneeseen, välillä jossain kauempanakin poiketen.. siis jatkuvasti. Aikamoista äksöniä.. minua jäi ihmetyttämään että miksi.. tuntuisi että juoksevat asiat pitäisi hoitaa ennen kuin potilaita on hoidettavana huoneissa, kadonneet laitteet ja paperit voisi kai etsiä valmiiksi.. jos mahdollista. No, minä en tosiaan tiedä onko se vaikka toiminnan vaatima käytäntö, jos vaikka käyttävät sairaalan säästösyistä samaa kynää, jota pitää käydä vaihtamassa välillä kädestä toiseen..

Lehti tuli painosta ja oli muuten ok, mutta painojäljessä on huomauttamisen varaa. Varsin ironista, kun otettiin käyttöön uusi ulkoasu, painotalo piti huolen siitä, että huomio kiinnittyy enempi siihen että teksti on vinksallaan.. Kävin myös yhdistyksen tiloissa järjestämässä vanhojen lehtien arkiston ja siinä sivussa autoin paria henkilöä toimissaan. Selitin yhdistyksen tilinpäätöstä rahastonhoitajalle.. keräsin sihteerin puolesta pj:lle tietoja toimintakertomsta varten ja tapasin vanhan tuttavan, ihanan vanhan mieshenkilön, joka oli toinen esimiehistäni miltei kymmenen vuotta sitten. Jotkut ihmiset jättävät jälkeen ikuisesti myönteisin ja ilahduttavan muiston, eikä yhtään mitään ikävää.. Toivottavasti tapaamme toistekin vähemmän kiireisenä ajankohtana.

Vähemmän myönteistä kokemusta edusti hyvän ystäväni ja läheiseni A:n kokemukset työssään.. sanattomaksi vetää vaikka tahtoni olisi voida auttaa ja puolustaa häntä nyt kun aiheettomasti, epäoikeudenmukaisesti ja vääryydellä on joutunut altavastaajan asemaan. Hän, joka ainoana ihmisenä koko organisaatiossa tekee työtään ammattitaidolla ja suurella sydämellä. Mutta kun on ne heikot ja toiset vielä heikommat ja tyhmemmät ihmiset, jotka sattuvat istumaan isoilla palleilla ja voivat käyttää valtaansa. Hyvä johtaja kuuntelee kaikkia osapuolia, osaa erottaa kaaoksesta asian ytimen, onglemien alkusyyn, hän myös haluaa vilpittömästi ratkaista ongelman, olla oikeudenmukainen ja jämäkkä.. vaan kun kaikista ei ole tehtävänsä mukaisiksi, vaikka ovatkin jollain opilla onnistuneet norsunluutorniinsa kiipeämään. Minulla ei ole mitään menetettävää mutta jos puutun asiaan - entisenä työntekijänä - vain pahennan sitä, sillä olen ei-toivottujen henkilöiden listan kärkipäässä.. kävinhän itseäni nöyryyttämässä ns. työhaastattelussa.. sittemmin olen kuullut ja ymmärtänyt, että se oli pelkkä farssi. ja siltähän se tuntuikin.

thank god it´s friday.. josko sillä sinänsä väliä on mut kumminkin. pikkuinen on tulossa yöhoitoon, se on ihan mukavaa. tiedossa huonosti nukuttu yö mutta sitäkin enemmän iloa, pienten jalkojen tepsutusta, naurua ja halittelua..