on päästävä. päätös on jo tehty, enää vain täytäntöönpano. riippuvuuksista onkin niin helppo irtautua.

olen antanut liian suuren merkityksen jollekin tietylle...yksinäisyydessä syntyneelle harhalle.. onhan se auttanut pimeimmän ajan yli, antanut voimia rämpiä eteenpäin. mutta eihän se mitään ole, ei merkitse mitään. totta kai minä  ymmärrän että pelkkää sanahelinää, joutavuutta, helposti pois heitettävää ajanvietettä. tietysti tiedän. mut saan minä itseäni pettää jos tahdon. muut eivät saa. sen varan minä pidän ja hoidan.

olen platonin idea, luolasta katsoen voi nähdä vain kuvajaisen,  jonkin tietyn hahmon, tulkitsijan todellisuuden mukaan määritellyn.. en minä edes ole siellä. olen täällä, tässä, eikä kukaan pysty näkemään sitä oikein. ja niin olen turvassa, ikuisesti. eikös se ole hellyttävää... koko ikäni olen kamppaillut tullakseni näkyväksi.. ja onnellisin olen kun kukaan ei pääse selville salaisuuksistani, saan jäädäkin arvoitukseksi... väärin tulkituksi.

yhtä vaikeaa kuin löytää sitä unelmien taloa, on kohdata vertaisensa ihminen, joka näkisi maailman samoissa väreissä, eikä olisi vielä luopunut toivosta... olen niin väsynyt, olen kulkenut pitkän matkan, eikä määränpäätä vieläkään näy. niin helppoa olisi hairahtua marketin synteettiseen simulaatioon.. olen mieluimmin ilman  jos en pääse sammalmättäilleni, suolammen rantamille suorpursun väkevään tuoksuun. tiilitalojen onnelliset perheet, pitäkää dominopelinne, josta ei nappulat lopu. napitan takkini, vedän saappaat jalkaan ja häivyn.