ukkosen aiheuttamista tietoteknisistä ongelmistakin johtuen on tullut pientä taukoa pidettyä blogisemisessa. sillä välin on tapahtunut, että ilima on viilennyt, mutta henkilökohtaista lämpöä ja lempeä on piisannut. selekä on edelleen paska, mittään en oo saanut aikaan sen hyväksi, tänään vielä ainakin tämän kerran hierojalle ja sen jälkeen kai sitten jotain tekoja.. selityksenä saamattomuudelle vaikka se, että henkikirjoitus ja terveyspalvelujen saantipaikka on ettäällä ja mie olen täällä.. eikä ole rahaa mennä yksityiseen.. ja kun ei ole pää vielä kainalossa, tyydyn valittamaan ja kipuilemaan itsekseni.

eilen tein taas peräkärryyn puukuorman, joka illalla sitten tätilään vietiin. M:n sisar oli visiitillä ja vei juuri äsken mummon mukanaan kotiinsa eteläisempään suomeen. se on ihan hyvä. monesta syystä. nyt olen kaksin kissan kanssa, met ollaan rehvakkaasti talon haltijoita ainaski siihen asti kun työläinen palaa tienestistään. sain ohjeita miten toimia, uunin, postin, ulko-oven ja kukkain kastelun kanssa. hyvä.

pitäisi mennä nostamaan punajuuret pellosta... ehkäpä niin teenkin. ja ehkäpä myös siirrän puulaatikon tuvan puolelle, laitan säädetyt palikat lootan alle ja haen vähän puita.. kohta voipi jo viritellä tultakin uuniin jos näin viileetä ryhtyy pidempään olemaan.

katselin mol:n sivut, ei duunia tarjolla. myös odottelen tässä vuokra-asuntotietoa joltain taholta..toivoakseni kuun alusta alkaa kuulua. ainoa ahdistuksen aiheeni on ne loput hommat talollani, vuokralaisen saanti ja itse asiassa ennen sitä ehdottomasti lopputarkastus.. pojat lupailivat syyskuun toisella viikolla työpanostaan niihin hommiin, lähinnä maalauksen viimeistelyyn.

saa nähdä onnistuuko ex-työtovereilleni suunnittelemani läksiäiset.. vähän ex-esimiehen viesti ennakoi sellaista, ettei niitä tarvitsisi pitää.. kun antoivat sen työsuorituksen lahjaksi.. nooh, katsotaan. aion kuitenkin kutsua vaikka yksityisesti ne ihmiset, jotka haluan, ne jotka vain ja ainoastaan haluan kutsua. en niitä teeskentelijöitä ja selkään puukottajia. voi voi kun on vielä katkeruutta sielussa..

illalla pimeydessä kuului jonkin eläimellistä ääntä, M sanoi niiden olevan karhuja.. on niitä täällä päin ollut joten ei kai se ihme olisi mutta niin lähellä... että ääni kuuluu.. en tiiä, hieman kyllä pelolla väräytti. vaan tuskinpa nuo nyt minun kanssa samalle tontille sattuu.