Hyvä Sirkka-Liisa Kivelä! (ykkösen uutiset) Puutuit vanhusten huonoon laitoshoitoon. Päivällä jo höristin korviani kun autoradiosta käsin kuulin tämän tosi napakan naisen puheenvuoron asiasta tästä. Liian kauan onkin vain hymistelty vaikka jo kaun olemme monelta suunnalta kuulleet viestejä vanhusten epäinhimillisen huonosta hoidosta, vaipoissa makuuttamisesta, ns. Joroisten mallisesta saattohoidosta jne. Joku viisas on sanonut, että yhteiskunnan inhimillisyys mitataan juuri siinä, miten hyvin kaikkein heikoimmista ihmisistä pidetään huolta, juuri niistä puolustuskyvyttömistä. Olen sitä ikäluokkaa jolle opetettiin, että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa. Uskoisinpa että meistä jokainen toivoo saavansa ihmismäistä kohtelua ikäihmisenä, liikuntakyvyttömänä tai muistinsa menettäneenä. Eller hur?

Eilen oli minun mielestä ensimmäinen kevätpäivä, niin jotta mieli irtosi ruumiin kahleista ja leijaili linnun lailla irti maasta, irti painovoimasta.. Kävin jopa iltalenkillä, luistelemassa jäähtyneen ilman liukastamilla katukäytävillä. Jo vain saatoin jo haistaa sen keväisen mullantuoksun, se ei ole kovin miellyttävä mutta väkevä ja toivoa antava. Sieltä se taas versoaa vihreys mustasta mullasta, marrosta maasta. Ja sitten sanotaan että huhtikuu on kuukausista julmin. Eikä ole.

Vettä ja räntää lupaa meteorologi. Ihan sama. Minulla on kevät. Ja yksi pieni huoli; en tiedä missä minun kävelykengät sijaitsevat muuton jäljiltä enkä ennätä huomenna käydä häkkivarastoa läpi, en millään. Luulen tarvitseväni kevyemmät kengät kun pittää lähteä H:kiin pariksi päiväksi seminaariin. Oliskohan vallan törkeää ostaa uudet jalkineet tämän kevätfiiliksen kruunaukseksi, siis jos jossain välissä ennätän ostoksille.