tämän kuvan tarkoitus on osoittaa, että eilen todellakin tuli pestyä ikkunoita, kun niitä talossa on yhteensä 9 plus pari pikku ikkunaa vessassa ja pesuhuoneessa niin saldoksi kertyi 45 % kokonaisuudesta. onneksi fönsterit ovat pieniä eikä ole kuin neljä pintaa kussakin, semmosia nykyaikaisia lämpölaseja kuulemma kun ovatten. itse asiassa äidin piti pestä ikkunoita ja minun tehdä jotain muuta.. mutta toisin kävi, tytär pesi ja äiti teki kiisseliä... niin ja ihan oikeetakin ruokaa sekä siivoili sieltä täältä mikä tarkoitti, että laittoi keskeneräisen huushollini uuteen uskoon, omaansa siis. no, siksi keittiön pöytäkin näyttää seesteiseltä, normaalisti se on täynnä työkaluja, papereita, käytettyä astiota... no, päivämme oli tosi mukava, täytyy myöntää että aivan turhaan pelkäsin, vanhempani ovat vanhoja ja viisaita.. eivätkä edes intoutuneet moralisoimaan kun paljastin alkaneeni taas polttaa. isäpappa puuhaili pihalla puupinoja järjestellen, pilkkoikin vähän puita ja lämmitti kanssani leivinuunia. opeteltiin yhdessä sillä tämä oli vasta toinen kerta kun leivaria lämmitin.

välillä käväisin työpaikalla hakemassa työtodistuksen jonka tingin pikavauhdilla työttömyyskorvauksen hakua varten. talo oli taas kuin haudasta, hiljainen ja ihmisetön... kirjekuori oli odottamassa postilokerossani, josta en heti ymmärtänyt sitä etsiä vaan hieman jo turhauduin... ja ihan paskahan se paperi on, on se uskomatonta miten vaikeaa on kirjoittaa todistukseeni, että olen johtanut toimintaa - olinhan toiminnanjohtaja.. sen sijaan on kirjoitettu, että " ..toimenkuva muodostui yhdistyksen toiminnan suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista sekä taloushallinno vastuusta.." ikäänkuin passiivissa kaikki olisi tapahtunut... prkl... no tämä paperi kelpaa tähän tarkoitukseen mutta nyt minun on itse tehtävä asialista ja valikoitava parhaiten ilmaisevat sanamuodot mikäli mielin saada tyydyttävän lopputuloksen. olen niin kypsä että... olenko sitten liian pedantti ja pilkunviilaaja.. siitähän minua aina arvosteltiin, olen sitä sitten loppuun saakka.

mamma oli pyytänyt rakennusmiehenkin syömään, se olikin mukava juttu, hän nimittäin sai eilen ulkopuolen hommat omalta osaltaan päätökseen ja alkaa nyt rakentaa piharakennusta. sisäpuolelta puuttuu vielä vähän paneelia keittiön katosta sekä muutama lista tästä pikkuhuoneesta jossa nyt naputtelen. lvi-valvojakin kävi aamusella tekemässä lopputarkastuksen eikä mitään isompaa huomauttamista ollut. vielä odotan että valvoja tulisi käymään ja antaisi valmiusastetodistuksen jotta saan nostaa lainaa maksuerien hoitoon. rahat alkavatkin olla finito... tulin tässä tajunneeksi, että minullahan ei ole mitään tuloja seuraavaan kuukauteen ainakaan.. eli ennenkuin ja jos kun ansiosidonnainen alkaa juosta, menee ainakin kaksi viikkoa ja sitten käsittelyaika... eli ehkä joskus toukokuun lopulla voisi kuvitella saavansa jotain jostain. on kaiketi mentävä soskuun... olen voinut tässä pelata asuntolainarahoilla, mutta nyt on köysi vetävän kädessä, enää ei niin voi tehdä. loput menevät aika tarkalleen ihan siihen tarkoitukseensa, josko riitääkään... riittää kun teen tosi tiukan loppubudjetin ja hyödynnän ilmaistyövoimaa ja talkootyötä.

onni kupruilee sisältäni, katselen tätä ikiomaani, kuuntelen ulkosalla lintujen ääniä, teerien kukerrusta, joutsenten vähemmän kaunista kirkunaa, peipposen (?) liverrystä... katson kuinka aurinko nousee itäiselle taivaalle, nuuhkin keväisen tuoksuista ilmaa.. kyllä, minä olen tästä onnellinen, olen tässä ja olen rauhallinen, peloton. kaikki järjestyy vielä, ihan varmasti. tämä on vain puuta ja kiveä mutta silti, nämä seinät suojelevat minua ja malttamatonta sieluani, tämä maa, jolla astun, antaa minun olla tässä, puut kuiskailevat, tuuli hyväilee.. niin tänään, perjantaina 13. päivä. kaikki on nyt hyvin, älä kiskaise maata jalkojeni alta, ethän.