ennätin tuottaa runotorstain tämän viikon teemaan pienen runon, viilasin sen valmiiksi ja ryhdyin tallentamaan... kävi vanhanaikaisesti, ohjelma jumittui enkä ennättänyt saada tuotostani talteen edes itselleni. harmittaa mutta ei kaada maailmaa. luulisi että tähän kellonaikaan koko internetti maailma nukkuu.. ainaskin täällä marraskuisessa suomessa. minä en nuku, en ole nukkunut pitkilleen kunnon yöunia, vaikka kuinka yritän illalla sinnitellä hereillä myöhään, havahdun todellisuuteen neljän pintaan joka aamu. eilenkin kun oli työpäivä se otti päähän vietävästi, sillä tiesin aikaisen ylösnousun vaikutukset työkykyyni.. iltapäivällä olen jo ihan naatti.

juniori joka tuli käymään eilen, varoitteli että alahan nyt mutsi vähän hellittää sitä työtahtia ettei käy kuin ennenkin. lupasin ja yritin todistella että en minä nyt ole niin työstä uupunut, olenpahan vaan niin kierroksilla että unetkin katkeilee. tottakin se on, ei vain lapsen lohdutusta. en ole stressaantunut, pikemminkin innostunut monista jutuista joita meillä töissä on meneillään ja tietysti henkilökohtaisen elämän takapakki tuottaa syväluotauksen tarpeita. vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan. tiedän jo kaiken sillä sektorilla. uhallakin ajattelen niin enkä välitä olla avoin muille mahdollisuuksille. that´s it!

ajattelen ja elän. suunnittelen joulua ja neulon sukkia lapsille ja lapsenmielisille. ilahdun monista pienistä asioista, näen ja koen kirkkaammin hyvätkin puolet. ahdistavan suhteen taakseen jättäminen tervehdyttää totaalisesti. silleen minä ajattelen kun järkikulta sentään on vielä tallella ja kyky tuntea myös vapauttavan myönteisiä tunteita. ja minä hoidan itseäni hyvin, annan itseni levätä aina kun siltä tuntuu, teen mieluisia asioita, pidän yhteyttä ystäviini. annan myönteistä palautetta työyhteisössä, nautin onnen pienistä pipanoista. ja toivon, että myöskin hän tuntee saman viisauden, jatkaa elämäänsä vapautuneena ja avoimena uudelle.