Tänä aamuna olen ollut silmänräpäyksen päässä kuolemasta.. mutta suojelusenkeli taisi olla jo hereillä aamuvarhaisella kun ajoin mökiltä kaupunkiin päin reilun satasen vauhtia... havaitsin kyllä vasemmalta sivutieltä isolle tielle pyrkivän tumman volvon, hivenen tapailin jarruakin mutta kun näytti siltä ettei se nyt sieltä kumminkaan tule niin annoin mennä.. enkä enää voinut yhtään mitään kun auto kumminkin lähti tulemaan eteeni.. en uskalla edes ajatella montako senttiä autojen väliin jäi kun ennätin nipin napin alta pois... Jännää miten ensimmäinen reaktio oli raivo, olisin voinut murhata sen volvon kuskin jos olisin päässyt käsiksi... että voikin olla typerä!!! ja sitten tuli vapina jota riitti kotiin asti, varsinkin kun mietti mitä olisi tapahtunut jos olisimme törmänneet, mitä nyt voi tapahtua kun tuommosessa vauhdissa törmää toiseen kulkuneuvoon... tuskinpa tässä ainakaan naputtaisin enää tai vielä..

Kiitos jonnekin tuntemattomaan että sain jäädä henkiin ja en järjestänyt viisikymmenpäiviäni turhaan, etten suotta ole nipottanut raksaprojektini kanssa, etten turhaan etsinyt elämälleni parempaa suuntaa... huh huh...

Eli ei aina voi itse mitenkään vaikuttaa siihen mitä tapahtuu, joku idiootti voi milloin tahansa vetäistä sivutieltä eteesi ja lopettaa elämän tuskailun siihen paikkaan.

Nyt on tehtävä korjauslistaa piirtäjälle, vietävä se ja ajettava takaisin mökille. Valppaana.