luin eilen loppuun Riikka Pulkkisen kirjan Raja.. kommentoin siitä taannoin ja totesin etten pidä kirjasta mutta loppuun luen. niin tein ja ehkä hiukan mieleni muuttui, on sillä ansionsa joissain kohdin, nuoren naisen maailmaa kirjoittaja parhaiten osaa kuvata ja ehkä jollain lailla kirjan ydinteema - mitä rakkauden nimissä voi tehdä - sieltä kokonaisuudesta kokemukseen irtautui.. silti en pitänyt oikein. en pidä kuolemasta, synkkyydestä, ikävistä asioista.. olen kokenut liikaa sellaista. no, kirjan merkitys voisi olla tietysti myös se, että ymmärtäisi paremmin, näkisi asiat toisella tavalla, eri näkökulmasta ja niin avartuisi mieli ja sielu. no joo.

hieronnan jälkeen tuli kauhean huono olo, kuvottava.. joka aika äkkiä meni ohikin kyllä, kenties jotain aineenvaihdunnallista. hieroja kehotteli kävelemään, lupailin enempi itselleni kuin hänelle että nyt kyllä minä otan itseäni niskasta kiinni ja... niin edelleen. tässä sitä ollaan, vettä ei sada, olis hyvä lähteä ulos... mutta kirjoittelu on niin paljon mukavampaa. no hyvä on, menen minä, ihan kohta kunhan kerkiän. ajattelin myös käydä S:n taajamassa ostoksilla, ruoka ja muuten. ehkä.

olipa aika outoa eilinen ilta tuvassa pastieerata kun ei ollut mummoa kiikkustuolissa. satoi koko illan ja M oli kiukkuinen kun kone ei pelannut... ja mitä lie. minä neuloin sukkaa ja lämmitin saunaa. minä tiedän että minusta lähti varmaan negatiivisia säteitä.. hänelle, jonka vaisto on metsän eläimen luokkaa kun kyse on naisen mielenliikkeistä.. hänen ei olisi pitänyt viikonloppuna kertoa siitä sähköpostista, se jäi myllertämään mieleni pohjukkaan.. ja voi prkl miten se voikaan viedä paskaa kohti. luottamuksen palautuminen on todella pitkällinen prosessi.. sille ei voi mitään..vaikka kuinka palautan asiat kohdalleen, muistan mitä hän minulle lauantaiaamuna puhui, miten hyvin hän on minua kohdellut, miten kaikki on ollut niin paljon paremmin ... niin silti, välillä nyppii kun huomaan ajattelevani sitä ... että vieläkö helevetti se viitsii roikkua ja katkeruuttaan viestittää.. jotain semmosta kai se oli. pitäisi sanoa tästä suoraan.. mutta eihän minusta ole siihen. eli nielen ja unohdan. jos annan tuollaisen asian paratiisiani myrkyttää, kärsin itse eniten.. ja sitähän sellainen ihminen tahtoo, rikkoa ja aiheuttaa riitaa. M ehkä tahtoi olla vain rehellinen, avoin.. tai jotain, en tiedä. toisaalta olisi paljon parempi jättää kertomatta. eihän sillä ole mitään merkitystä enää. no nii, nyt sain sen purettua ja voin pistää taas luukun kiinni.