testasin tuoreet jääladut eilen, kunhan olin ensin löytänyt lähtöpaikan entisen ollessa lähestymätön, ruoppaavat tai tekevät jotain vastaavaa uimarannan kohdalla, josta viime talvena pääsi hyvin jäälle hiihtämään. Pääsinpä ladulle kuitenkin kun olin nokkela ja sain myöhemmin selville sen oikean lähtöpaikankin, joka tietysti on jossain ilmoituksissa ja latukartoissa merkittynäkin. Niitä kun ei ole tullut tutkittua.

Aurinko paistoi, ihan lämmitti ja hiihtely tuntui mukavalta. Suosiolla kiireisemmät tai kovempaan vauhtiin mieltyneet porhalsivat ohi, kaupungin miesten tekemällä ladulla on kyllä tilaa siihenkin. Minä toteutin vanhaa viisautta, jonka mukaan ei matka tapa vaan vauhti.. joten  pysähdyin välillä ja tiirailin maisemia, venyttelin selkää, joka ei oikein vielä osannut oleutua pitkäkestoiseen tasaisella lykkimiseen, suksissakin oli ehkä hiukan liikaa pitovoidetta, joten meno oli vähän tökkimistä. Mutta vähäiset olivat haittapuolet myönteisiin verrattuna. Tunsin itseni uudeksi, erittäin fiksuksi, terveitä elämäntapoja harrastavaksi ihmiseksi. Suihkun ja ruokailun jälkeen saatoin hyvällä omallatunnolla ottaa sohvalla päiväunet. Elämähän on yhtä nautintoa!!!

Kohtapa lähden uudelle retkelle ja tänään aion hiihtää Pyhäsaareen saakka. Jos ihan rehellinen olen, hieman minua haittaa ihmisten paljous. Kun työni on yltiösosiaalista, ihmiset imevät minusta kaiken työviikon aikana, en millään jaksaisi enää vapaa-aikana olla ventovieraille ihmisille ystävällinen ja sosiaalinen. Mieluiten olisin yksin tai yhden läheisen, minut hyvin tuntevan henkilön seurassa. Mutta en nyt valita, onhan se hyvä että ihmiset hyödyntävät liikuntamahdollisuuksia. Päivästä näyttää tulevan eilisen kaltainen, aurinkoinen ja pakkasta on kohtuullisesti.

Harmittaa, että iltapäivällä pitää mennä kokoukseen josta tulee kiire mökinnäyttöön 40 km:n päähän kaupungista. En taaskaan ole osannut sanoa ei, mikään mahti ei pakottaisi minua osallistumaan kokouksiin pyhäpäivänä.. mutta... tulin luvanneeksi koska kieltäytymisestä olisi hyvin todennäköisesti vaikkakin aiheettomasti seurannut negatiivista julkisuutta edustamalleni yhteisölle. No, ei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. sanoi mummoni aikoinaan viisaasti. On ihan itsestä kiinni kumman puolen päällimmäiseksi laittaa. Mie yritän sitä myönteistä, ihan tosissani.

Ai, tänään on laskiaispyhä, hyvä kun radiossa valistivat minua.