kävin mökkiä tai oikeastaan taloa katsomassa, jo pihaan ajettuamme tiesin että tässä on sitä jotain. punainen tupa ja valkoiset ikkunanpuitteet, koivikkoa lähituntumassa, marjapensaita, omenapuita, pihasauna ja takkahuone, leivinuuni... vintillä kaksi kesäkamaria.. täydellinen paitsi että on turhan kaukana kaupungista. istuskelin tuvan pöydän ääressä, puilla lämmitettyjen uunien lämmössä (mikä on kuten tiedetään aivan eri juttu kuin sähkö tai muu lämpö), katselin ikkunasta ja tunsin sisälläni rauhaa ja iloa.. varsinkin kun kuvittelin että on kesäaamu, linnut pitävät konserttiaan lähimetsikössä, aurinko virittäytyy taivaalle.. tai vaikkapa sataisi harmaanaan vettä.. ei väliä, viihtyisin aivan varmasti.

Nyt on laitettu jäitä hattuun ja unelmoitu hiljakseen itsekseen, tehty laskelmia ja päätetty olla varovaisia. Talo vapautuu vasta kesäkuussa, joten aikaa on.. ja jos joku muu sen nyt nenäni edestä ostaa, niin se on sitten niin määrätty tapahtuvan. Tyydyn siihen ja jossain on jotain muuta minua varten.

Niin siellä on iso ulkorakennuskin, entinen navetta ja kanala, autotalli ja kaksi aittaa ja liiteri.. jos ei olis tätä lintuinfluenssapandemiaa... no ehkä nyt menee jo vähän överiksi, onneksi en ole hevoshullu. Tärkeintä tietysti on  se, että arviointihenkilö totesi talon rakenteet terveiksi ja muutoinkin talon kelvolliseksi. Ikkunat  ja lattia on uusittu viime kesänä, joten lämpökin pysyy kohtuudella sisäpuolella. Talvella voi käydä sähkösaunassa jos ei tahdo ulkosaunaa lämmittää...

Ajattelin minä kyllä, että olisipa se mukavaa viettää 50-vuotisjuhlien jatkoja omassa talossa lähipiirin kesken...

jotta hullaantunut olen mutta en järkeäni menettänyt..