vanhuksista tänään ohjelmassa. tässä iässä naisella, varsinkin yksinelävällä on itsestäänselvä velvoite (ja ihan vapaaehtoisuudessa syntynyt halu) huolehtia ikääntyneistä vanhemmista. jotenkin se kumminkin yllätti... että niin paljon kuitenkin on tarvetta käydä ja huolehtia. ja juuri kun sain suoritettua loppuun lapsenhuoltajatehtäväni, yksinäisen sellaisen.

tänään minulle on myös palautettu puoli elämääni. pussit ja kassit oli tuotu eteiseeni päiväsaikaan.. avain oli jätetty eteisen pöydälle. nyt se on ohi, loppu, historiaa. tuntuu pahalta mutta järki sanoo että se oli ainoa oikea ratkaisu. kaipa sydänkin sen vielä hyljeksimättä hyväksyy.

autolla ajo liukkaalla tuntui hieman helpommalta tänään. ehkä se osio toiveistani vielä korjaantuu. ennenkuin.

huomenna on mielenkiintoinen päivä. käyn siis hyvillä mielin nukkumaan jotta se pian tulisi.