räntää ja sohjoa... aamuyöllä kello neljä sitä oli vähemmän, heräsin vastentahtoisesti ahdistaviin ajatuksiin, kävin parvekkeella tupakalla ja pakotin itseni takaisin sänkyyn.. nukuinkin peräti puoli kahdeksaan. ja näin unia, paljon, kuten viime aikoina olen tehnyt.. en oikein tiedä mitä ne tahtovat kertoa... jos mitään.

kävin eilen päivällä kävelylenkillä, ensin postissa laittamassa äidille synttärikortin ja sitten A:n luona päivittämässä kuulumiset. pyyteli mukaansa kommariporukan ohjelmaryhmän harjoituksiin, ovat suunnittelemassa sketsejä ynnä muuta hauskuutta tilaisuuteen joka pidetään eräässä pienessä kapakassa..tunnen suuriman osan porukkaa mutta juuri nyt ei jaksanut kiinnostaa sosiaalinen seurustelu... totesin, että nyt kaipaan eniten hiljaisuutta ja yksinoloa. ehkä sitten seuraavalla kerralla.

poikakin aktivoitui eilispäivänä soittelemaan, tarvitsee sittenkin volvon talvirenkaat kun torstaina lähtee isänsä luona käymään. aikovat viedä auton korjaamolle ja ilmeisesti laittaa siitä pojalle uuden ajopelin. no, olisipa soittanut edellisenä pävänä niin olisin pistänyt renkaat eilen aamulla kyytiin kun maalta lähdin. nyt on mentävä erikseen niitä hakemaan. mennään siis tänään iltapäivällä, poika ajaa ja syy on se, mikä näkyy ikkunasta. räntää, sohjoa, liukasta keliä.. M saisi kyllä myös jo vaihtaa renkaat, mielellään hankkia ihka uudet.. ajaa työssään paljon ja jo työmatkaa kertyy päivittäin 80 km. Pohdiskeli vain että tytön autoon pitäis ostaa myös renkaat... no, periaatteessa niin mutta maalla on tallissa yhdet soveltuvat, jotka eivät ehkä täytä vävyn standardeja (niihin ei sovellu alumiinivanteet!!!) mutta ovat vielä täysin ajokelpoiset.

täytyisi löytää tahto ja voima mutta taidan kuitenkin asettua sohvalle katsomaan elämää ballykissangelissa..

...
tiedän tai ainakin luulen, että tämä ahdistus johtuu siitä, että olen huolehtinut enemmän muista kuin itsestäni, elänyt enemmän toisten kuin omaa elämääni, siirtänyt ratkaisuja, keksinyt verukkeita ja ennen kaikkea juuri nyt pelännyt etten enää mihinkään kelpaa.. ja suoraan se heijastuu oman itseni arvostukseen, itsetuntoon, kaikkeen minkä pitäisi olla nyt vahvana jotta jaksaisin.. ja suhteeseen.. heikkouteeni siinä, että en usko olevani riittävä.. ylipäänsä missään. tämä tie on tuhoisa, tätä en tahdo jatkaa yhtään enää.. kiukkuilen M:lle, käyttäydyn lapsellisesti vaikka hän on ollut minua kohtaan ihan OK. enkä sano suoraan mikä vaivaa, miksi kintturoin ja mistä on kysymys. minä en vain osaa. minun on vain lähdettävä pois, oltava omissa oloissani, rauhoituttava ja kerättävä palaset taas kokoon.