järkyttävä flunssa on vienyt totaalisesti voimani... ehkä myös juhannus, joka ei tietenkään sujunut niin kuin olisin toivonut. sentään jotain hyvää, aattona olimme raveissa naapurin poikien kanssa. hevonen ei pärjännyt mutta muuten oli ihan mukavaa..

tuntuu kuin olisin jyrän alle jäänyt, yskä edelleen kaamea, välillä hiki, välillä vilu.. M on myös kipeä, ei ihan näin kovasti mutta miehelle näköjään riittävästi. tämä viikko vain ja hänellä alkaa loma. ja minä olen lähtökuopissa jälleen.. jos vain jaksan, tapahtuu tänään. poika tulisi hakemaan ja ajaisimme J:n kaupunkiin.. mutta ottaisi vielä auton lainaan viedäkseen tavaroitaan... Täytyy katsoa miten tästä kykenen mihinkään ja toisaalta, en pärjää kotona ilman autoa. Jotenkin on vaikeaa ajatella arkiasioita.

Mieleni on murheellinen... kun mikään ei enää riitä. tässä kunnossa ei jaksaisi enää mitään muuta, mutta elämä ei sillä lailla kulje. En enää ihmettele muuta kuin itseäni...