no voi sun hemmetti.. kerkisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän postauksen ja yhtä äkkiä kaikki hävisi.. mikäs vuodatuksessa nyt mättää.. vai onko se tämä mun kone, ei kait!!??

olen pakkaamassa, olen onnellinen. ennätän saada auton täyteen tavaraa ennenkuin talkooväki saapuu. toivon, että olemme reippaita ja saamme hommat tehtyä parissa tunnissa ja kahvittelut kaikessa rauhassa.. pikaisesti myös. sit olen tehnyt kaiken mitä olen halunnut, työyhteisön ihmisten kanssa nimittäin.eilen kun setvin kaikki paperini, törmäsin tuon tuosta entisiin työasioihin.. mielialat vaihtelivat mutta kyllä nyt jo on päälimmäisenä helpotus ja hienoinen haikeus. ja ylpeys myös, luin ex-esimiehelle tekemäni selvityksen siitä, mitä olen/olemme saaneet yhdessä aikaan sinä aikana kun olin vetovastuussa. siellä oli paljon konkreettista, selkeästi eriteltynä ja loogisesti yhteisön ydintavoitteisiin linkitettynä. on se vaan kumma että mitään siitä konkretiasta ei siirtynyt työtodistukseen. vielä minun on saatava kunnollinen paperi ennen kuin helpotan.

no, kaiken kaikkiaan olen siis onnellinen, illalla oli ikävä M:ää, olen jotenkin ollut niin täpinässä näiden juttujen kanssa että olen melkein unohtanut miten hyvä suhde meillä kuitenkin loppujen lopuksi on. Toivon että muuttoni lähemmäs sitä vielä parantaa.. ja se, että vihdoinkin saan elämäni taas tolpilleen.. sit olen taas se entinen riirii, se, jolla on paljon enemmän annettavaa läheisilleen, eikä se onneton rutisija, oman navan ympärillä rypevä säälisäkki. tuntuu siis hyvältä.. vaikka yhden psykiaattorin lausumat tunkevat mieleeni.. onkohan tämä nyt sitä hänen tarjoilemaansa maanisuutta.. kun ei muuta keksinyt yritti tehdä minusta maanisdepressiivisen, masennus kun oli alkanut jo helpottaa ja tunsin olevani suht koht normaali.. ettei vaan tämä energia ja aikaansaavuus olekin sairaalloista.. hehhh...

yhteiskunnassa tapahtuu koko ajan paljon sellaista, mihin olisi kommentoitavaa mutta nyt on lennettävä, siirrettävä maallinen irtain omaisuus savon seudulle ja tehtävä uusi koti. aloitettava uusi elämä. sit on rauhaa keskittyä ympärillä olevaan maailmaan, kirjoittaa, ulkoilla ja etsiä itselleen kunnon työpaikka. so easy. tähän asti elämässä se on ollut sitä, ei ole juurikaan tarvinnut työttömänä olla. onko ollut onnea vai menestystä, ei sen väliä. nyt uskon taas itseeni ja tunnistan taitoni.. on paljonkin mahdollisuuksia kun vain tartun niihin. eikä tule katastrofi vaikkei mitään hetimiten löydykään. pärjään nyt taloudellisesti ihan hyvin, korvaus on kohtalainen ja vuokra alhainen, muita kuluja ei juur ole.. hiukkasen tietoliikennekuluja. kyselin muuten dna:lta semmosesta matkanetistä, minun alkeelliset tietoni eivät riitä käsittämään voiko sellaisen myötä saada tietsikkaan nettiyhteyden.. tarjoovat hitaimpia yhteyksiä alle kympin kk... joku viisaampi varmaan kertoo.. dna asiakaspalvelu ei vielä ole kertonut.

aurinko paistaa, elämä hymyilee.. minä en aio ajatella että joku kiskaisisi maan jalkojeni alta kun olen ilmassa..