kaksi aurinkoa mahtuu samaan kuvaan...

olen miettinyt, mikä on totuus... olemme puhuneet siitä, että minun käsitykseni, kirjoitukseni ja vuodatukseni ovat kahden ihmisen suhteesta vain osatotuus, puolikas siitä.. kun julkituodaan se toinen puolikas ja nuo kaksi osataan jotenkin toisiinsa sovittaa, löytää ehkä entisiä parempi ulospääsytie niin sitten vasta ollaan lähellä koko totuutta.. mutta totuus on myös se, että kirjoitan useimmiten silloin kun olen ahdistunut, vihainen ja tunnen tarvetta purkaa sisintäni. siksihän tämä kanava on ollut minulla niin kauan. ja siksi, etten tosiaankaan osaa puhua läheskään niin hyvin kuin kirjoittaa. ja totta on, että kukaan ihminen ei ole niin paha kuin  yksipuolisesta kuvauksesta, elämän ikävimpien puolien palasista voisi päätellä..

tällä hetkellä olen onnellinen monesta asiasta. ennen kaikkea siitä, että viimeinkin olemme osanneet olla avoimia ja rehellisiä toisillemme, osanneet vähän paremmin puhua niistä asioista mistä pitääkin. että pitääkin mennä niin pitkälle ja riittävän kauas, että niin voi tapahtua. ja se muu on ei kuulu maailmoille, sen haluan jakaa vain  yhden ihmisen kanssa.

ehkä osaan elää enemmän tässä ja nyt.. en tiedä varmaksi, yritän ainakin edelleen. se mikä on tärkeää, säilyy.. millään muulla ei ole juuri väliäkään. kesä jatkuu, kesä..