käytiin sitten pas.. eikun laskiaissunnuntain kunniaksi hakemassa pihaan vielä yksi kone, moottorikelkka. se oli vähän niinkuin kotiinpaluu, kelkan mieheltä vuosi sitten ostanut ei ollut hankintaansa tyytyväinen, väärän tyyppinen vehje, olis tarvinnutkin enempi työkoneen, tämä on enterteinment-tyyppiä. nyt sitten cobra-merkkinen menopeli nököttää navetan kupeella. muistan joskus takavuosina olleeni kerran tai pari exän kelkan kyydissä, se ei ollut mukavaa, pelkäsin koko ajan putoavani. no, mr ex oli sitä mieltä, että olipahan alla mikä moottoroitu vehje hyvänsä, täysillä sitä mennään eikä meinata. 

pari viikkoa ja ollaan maaliskuussa, se on ihan hyvä. vaikka elämää ei pitäisi ahnehtia ja tuhlata, toivon että aika kuluisi nyt nopeasti. tulisi asiat valmiiksi omalla painollaan. olen kaivautunut poterooni niin syvälle, haluan antaa ajan hoitaa hankalimmat solmukohdat. kelan tätikin soitti perjantaina ja oikein tarjoili jotain kuntoutuskurssia. ei käynyt minulle ajankohta eikä rehellisesti puhuen kurssin vetäjäkään. oli nääs liian tuttu työn kautta. sepä onkin välillä ollut vaikeaa kun mulle ei kelpaa hoitotahoksi mikään sellainen, johon työn puitteissa on ollut kontaktia. siinä häviää miun mielestä objektiivisuus. 

järjestelmä on kyllä hyvä ja olemassa mutta tässä vaiheessa pian puolen vuoden sairastamisen jälkeen on sanottava, ettei se todellakaan toimi. jos kaupungissa ei ole yhtään tolkullista erikoislääkäriä, ei voi muuta kuin valittaa... voi voi. uhosin hommaavani itselleni terapiaa, ei se vaan sitten onnistu kun tyhjästä on paha nyhjästä. ei sit muuta kuin jatketaan tämän näennäisen vahvuuden kanssa, kolutaan samoja sudenkuoppia. joo ja kyllä minä nyt ryhdyn itsekin etsimään sitä kuntoutuskurssia, ilman muuta. voishan sitä yhden viikon jossain kohtalotovereiden kanssa märehtiä. itse asiassa en usko saavani siitä mitään mutta minulla on varaa olla väärässäkin.

minulle oli tuotu tuliaisia, sudokukirjanen. miehen mainio ystävä vaimoineen on siis sitä mieltä, että minäkin osaisin saada siitä numeropelistä jotain tolkkua. onhan siinä kyllä ohjeistustakin. olen kyllä aina vähän vierastanut matemaattisia tehtäviä, jäi vissiin semmonen käsitys itselle etten osaa, siis koulusta. jossain vaiheessa algebrassa mentiin niin lujaa jotain hemmetin potenssioppia että minä putosin kelkasta. tai heittäydyin, en viitsinyt tehdä töitä. uhosin että mulle riittää kun osaan peruslaskutoimitukset, prosentti-ja korkolaskun. no on kyllä riittänytkin, potensseja vähemmän on tarvinnut soveltaa. siis matemaattisia.