tarjolla tänään mutta kylmää myös, niinpä hiihtoreissu saa hyvällä omalla tunnolla jäädä ja muuntua päiväkävelyksi uudessa asuinympäristössä. jännä juttu, pitkästä aikaa ajattelin vanhempieni mökkiä.. miten siellä mahtaa olla lunta katolla, kun isästä ei enää ole siellä kävijäksi tahtoo jäädä hoitamatta jotkut asiat.. veli soitti ja ilmoitti että nyt olisivat mökin paperit allekirjoitettavissa.. isä halusi antaa mökin meille lapsille ennakkoperintönä...niin pitkään kun vielä järki sen verran pelaa ja on oikeustoimikelpoinen.. sairaus etenee vääjäämättömästi. nyt myös vastuu mökin hoidosta sitten siirtyy meille. kukaan meistä ei taida kovin olla innostunut matkustamaan toista sataa kilometriä eri murrealueelle siitä huolta pitämään. mutta onhan sitä. sitten kevväämmällä..

nyt..kuuntelen hiljaisuutta ja yritän tyynnyttää mielenikin.. minä kuulun tähän, muuta todellisuutta ei ole. on vain opittava nauttimaan tästä, lakattava hamuamasta sellaista, mitä en tarvitse, mikä ei minulle kuulu, mistä vain pahoitan mieleni.. minulla on vapaus, eikä se ole enää vain illuusio itsellisestä elämästä, se on kaikki ja ei mitään.