tänä aamuna tahdon vain ihmetellä, eikä se olekaan vain. Voinko tai tahdonko kysyäkään, riittääkö minulle se, mitä saan? Olen rakentanut sellaisen saarekkeen elämääni, unohdukseen, nautintoihin, todellisuudesta pakenemiseen tarkoitetun. En vapaaehtoisesti vaan varsin innovatiivisesti, yritän kehitellä... No, mitä minä tätäkin vatvon suotta, se on mitä on eikä muuta voisi olla. Heräsin kolmen jälkeen enkä tahtonut saada unta, pitkästä aikaa niin tapahtui. Nukahdin sitten ja näin unta syntymäpäiväjuhlistani, ne olivat jossain, ihmisiä vuosien varrelta oli paljon, monissa sokkeloisissa huoneissa, eri kerroksissa.. piha-aluekin on ihmisten kansoittama, ja mikä hienointa unen mukaan lähistölle viriteltiin jazz-konsertti, ihan vahinogssa se sattui minun juhlani aikaan... sitä muistan ihastelleeni.. vaatteitani tunnuin etsivän, muistin kyllä mihin kaappiin olin ne kätkenyt, vaikka hetken jossain  vaiheessa panikoin että minähän en ole muistanut ostaa itselleni synttärijuhla vaatteita, uusia hienoja. löysin kuitenkin ne varaamani ihmeelliset viritykset, mutta ne tuntuivat siinä unessa ihan hyviltä.. olipa jännä uni, täynnä ihmisiä, keskusteluja, tapahtumia, värejä ja musiikkiakin. kuitenkaan juhlat eivät vielä siinä oikein alkaneet, odotettiin jotain.. ehkä päivänsankarin pukeutumista ja puhetta.. tokihan sellainen noin tunnin kestävä jaaritus täytyy kunnon pirskeissä sankarin pitää!!

olen siis väsynyt jo valmiiksi ja päivä on ihan hirveän kiireinen, olen taas ylittänyt sietokykyni ja ottanut liian monta juttua hoidettavaksi tällekin päivälle. ein sanominen on taas opeteltava. ja kuvitelmat korvaamattomuudesta romutettava. duuniin siis!