Juhlat ovat ohi, onnistuneet, ikimuistoiset, äärettömän antoisat viisikymmenvuotisjuhlani onnistuivat täydellisesti, kiitos vieraiden, kiitos emäntien, kiitos upean juhlapaikan... ja kiitos vaikka minkä paitsi ei sään, joka oli kylmänkolea... niin että vieraat joutuivat vaihtamaan lämpimämpää vaatetta ylleen hetikohta ruokailun jälkeen. Navetanylisillä kyllä sitten jo paremmin tarkenimme kun aloitimme tanssit ja laulelot. Kolmeen asti aamulla me sinnikkäimmät jaksoimme ja pyhäaamuna olin jo varhain kahvia yöpyville vieraille  keittelemässä. Aamusaunan jälkeen olimme kuin uudestisyntyneitä ja  juhlapaikan siivous hoitui sujuvasti.

Nyt mieli on haikea ja mahtavien juhlien jälkipuinti tapahtuu pieninä palasina, niin paljon kaikkea sain ja saimme yhdessä kokea että sitä ei kykene hetkessä tajuamaankaan. Työhön paluuta tässä myös harjoitan, viiden viikon kesäloma on niin totaalinen irtiotto ettei täälläkään vielä tunne oikein mitään osaavansa. Pehmeä lasku on tehtävä, ei tästä muuten selvitä. Ja muutakin on... onnea ja iloa sylintäydeltä olen saanut kokea viime päivinä, olen niin kiitollinen kaikesta ja hämilläni saamastani huomiosta ja välittämisestä. Ja peilistä katsoo edelleen se sama nainen, vain muutaman päivän yli viisikymppisenäkin yhtä hupelo kuin ennenkin - luojan kiitos!