tämä viikko alkaakin sitten vasta nyt, tiistaina. Olen tikistellyt tehdä kannettavan kanssa työtä etäympäristössä ja saanutkin aikaan mukavasti tulevan vuoden sisältöjä suunnitelmaan. Sinänsä mahdollisuus työntekoon vaikka kannonokassa kesäpaikassa on ihan jees mutta on kyllä myös muistettava, että työlle on hyvä pyhittää oma paikkansa ja levolle ynnä muulle elämänalueelle omansa. Mut joskus voi vähän etäillä jo siitäkin syystä että työpaikalla on ajottain mahdotonta saada kirjoitusrauhaa.


auringonlasku järvellä perjantai-iltana...



auringonlaskun jälkeinen hämärän hetki..

tuli oltua iltalennolla, makkaransyönniksi se typistyi ..(onneksi sanoo vähemmän innostunut mukanaolija) ja auringonlaskun ihailuksi. Aivan upeita värejä, kyllä luonto on ihmeellinen.

Nyt on palauduttava arkeen, illalla syöksyttävä tontille ihmettelemään mihin kaikki tavarat varastoidaan kun konemiehellä tuntuu taas loppuvan toimintatila kesken.

Pojan sivaripaikka peruuntui (ihmettelen kuinka niin voi tapahtua mutta en voi puuttua...) joten harmin aiheitakin on ilmennyt. Samoin vanha äitee taas pahoitti mieleni typerällä huomautuksellaan, jonka sisältö on suurin piirtein se, että vaikka olisin koko maailman presidentti, minun äitini pitää minua aina ja ikuisesti idioottina joka ei kykene arvioimaan oma parastaan... huokaus, se ei koskaan muutu. Sain läheiseltäni hyvän neuvon, jota minun on viisainta noudattaa... kunhan, niin.. saan sopivan tilaisuuden jne.. Tämän vuoksi minä en puutu, poika osaa hoitaa oman asiansa ja jos apua tarvitsee, pyytää varmasti. Yritän edes saada tuon kierteen katkaistua tähän sukupolveen.