tänä aamuna tunne on kuin läkkiseppä Lindbladilla kesäisessä aamussa... kukin ottakoon halutessaan selvää mitkä olivat hänen aatteensa .. oi ihanuutta sentään..!!! No, mie kävin vain tuossa työhön tullessani  elintarvikeliikkeessä, olin eilisen saunomisen jäljiltä puhdashiuksinen, hyvin nukutun yön jälkeen virkeä niinpä eteisen peilistä kotoa lähtiessäni minua katseli elämäniloinen, itseensä tyytyväinen nainen. Taas! Kaipa se näkyi kaupan käytävilläkin, sillä kaikki ihmistet hymyilivät minulle, ehkä aamulla on liikkeellä vain myönteisiä ihmisiä, en tiedä, mutta käsinkosketeltavan miellyttäviä kohtaamisia hedelmiä punnitessa ja kassajonossa sain het aamutuimaan - vai pitäiskö sanoa aamulempeään - kokea. Toivottavasti tämä fiilis pitää edes lounasaikaan asti, sanoo nimimerkki kokemusta äkillisistä tunnetilojen muutoksistakin on.

Eilinen ilta oli lämmin, ilta-aurinko paistoi saunan kuistille mukavasti, pumppu toimi ja muutenkin oli miellyttävää. Jouduin myös illalla toteamaan, että orvokkeja on nyt riittävästi. Mutta vielä pitää hankkia yrttejä, ainakin basilika, ruohosipuli ja jotain muuta... niin ja se pieni salaatti, persilja, tillipenkki tarvitaan myös. Odottelen kiihkeästi multakuormaa torpan maille, luvattu on mutta odottamaan joudun sillä maanviljelijöillä on kevätkylyvöt menossa..

Vanhuksetkin olivat hyvissä voimissa ja tyytyväisiä mökkireissunsa jälkeen, minä siitä, että ovat hengissä, sillä dementikon autoilu ei ole välttämättä turvallista meininkiä.. mutta kun kortti vielä on, niin estääkään en voi. Toivon että lääkäri perjantaina hoitaa sen asian sillä tavoin kuin potilaan tila edellyttää.

On ryhdyttävä työhön ja toimeen, vielä 17 työpäivää ennen piitkäää kesälomaani. Ja tulossa helluntai.. ja vanhan kansan sanonta:  - Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä - laittaa vähän liian kovia haasteita viidenkympin kuntturoissa rimpuilevalle ikuiselle teinitytölle.

Voi niin, vielä pitää muistaa kirjata että lampaat ovat tulleet, toimipaikkamme saa joka kesä ilokseen muutaman kesälampaan ja eilen ihan yllätyin kun katsoin työhuoneeni sen puolen ikkunasta ja siellähän ne kaverit (kerityt onnettomat villattomat) jo käyskentelivät aitauksessaan. Näyttävät olevan vanhempaa ja rauhallista sorttia, tänä kesänä ei tarvinnekaan sitten harrastaa karanneiden pikkulampaiden kiinniottamista naapuritalon (mikä on iso sairaala) pihamailta ja metsästä.