eilisessä päivälehdessä oli kirjoitus erään lääketieteen osaajan väitöskirjasta, jossa oli tutkittu vastasyntyneiden "kohtaloita" ja kehitystä muutamien vuosien ajalta eräässä keskussairaalassa syntyneillä vauvoilla. Minua kuohuttaa tutkimustuloksista lehden esiinpoimima "totuus", jonka mukaan työttömyys on syynä vauvojen laihuuteen. Niinpä.  On helppoa vetää sellainen johtopäätös, että jos työttömille äideille syntyy laihoja lapsia, syyhän on ilman muuta työttömyys... On todella rohkeaa väittää noin ilman että, on luotettavalla tavalla tutkittu työttömyyden vaikutuksia ko. yksilöihin ja perheisiin ja mahdollisten muiden tekijöiden (missäs ne geenit nyt on??) vaikutukset arvioitu ja poissuljettu. Työttömyyden vaikutuksia on sosiaalitieteen alalla tutkittu paljonkin, mutta en muista että yhdessäkään tutkimuksessa uskallettaisiin väittää suoralta kädeltä ja varmana totuutena, että nimenomaan työttömyys olisi aiheuttanut esimerkiksi jonkin sairauden tai fysiologisen puutteen. On voitu ehkä arvioida työttömyyden (joka sinänsä ei ole mikään yksiselitteinen asia) vaikuttavan mielenterveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja toimeentuloon mutta enpä ole aiemmin kuullut että laihojen vauvojen syntymisen syy olisi työttömyys. Johtuu siitäkin, että yhteiskuntatieteen harjoittajalla ei ole kompetenssia arvioida lääketieteen alalle kuuluvia ilmiöitä. samoin toivoisin lääketieteilijöiden toimivan. Pysyvän karsinassaan ja ainakin esittävän väitteitään hieman varovaisemmin. Kyllä yhteiskunnassamme heikoimassa asemassa olevien mm. työttömien ihmisten tuskaa on turha enää lisätä, lisättäköön ennaltaehkäisevän työn resursseja, toimeentulotukea, työttömyyspäivärahoja ja mielellään myös tutkimusta, jossa asiantuntemuksen omaavat tutkivat tieteellisesti kestävällä tavalla omalle alalleen kuuluvia yhteiskunnallisia ongelmia ja kysymyksiä. Ja sitten voisivat nämä poliittiset päättäjät ottaa selvää asioista ja huomioida päätöksenteossaan ja rahanjaossaan puolueettomien tutkimusten tuloksiakin. 

Kulttuuriministeri Tanja Saarelakin vastasi tv-toimittajan kysymykseen poliitikon liirumlaarumilla... häneltä tiedusteltiin opintorahasta (sehän on 15 vuotta ollut samalla tasolla), jotta oliko hänen mielestään tehty riittävästi sen nostamiseksi. Saarela sanoi, että paljon on tehty ja tietysti paljon on tekemättäkin. Korotusesitystä opintorahaan ei tämänkään vuoden budjettiin mahtunut. Niinpä, nykyopiskelijat tekevät työtä jotta pystyvät opiskelemaan. Lainaa eivät uskalla ottaa kun pelottaa saako töitä ja pystyykö sen sitten takaisin maksamaan. Työnteon takia tutkinnot viivästyvät ja opinahjot toisaalla uhkailevat ja vaativat opiskeluaikojen kiristämistä kun valmistuneita ei tule riittävästi. Korkeakouluthan saavat rahoitusta tehtyjen tutkintojen pohjalta - osaltaan. Jotta sitä saa mitä tilaa. Koulutus on kuitenkin se ainoa keino, jolla voi johonkin ammattiin valmistua ja sillä tavalla integroitua tähän yhteiskuntaan. Päästä töihin ja ryhtyä maksamaan veroja, joita tämä maa toimiakseen yhä enemmän tulevaisuudessa tarvitsee. Suuret ikäluokat eläköityvät ja työntekijöitä tarvitaan yhtä enemmän, ja yhä ammattitaitoisempia.

Tämä aamu on siis tämmönen. Ja ulkona on kaunis pakkasilma, parikymmentä oli mittarissa. Koivut kimaltelevat huurteisina, punatulkut napostelevat sieminiä lintulaudalla, vauva jokeltelee tuvassa jossa siis on nyt läsnä neljä sukupolvea... (iso)äiti, poika, pojantytär sekä tyttärentytär. Eiliseen tuohkintaan voin sanoa, että on sopeuduttava... kun on hiljaa ja kuuntelee eikä ottaudu niin hyvin menee. En ole perheenjäsen, joten en ota mihinkään kantaa, ellei sitä vartavasten tiedustella. Ymmärrän paljonkin kun tunnen historiaa ja toisaalta kaikilla ihmisillä on heikkoutensa ja vahvuutensakin. Minulla eritoten sitä ensinmainittua lajia. mutta onneksi myös järkeä ja kykyä analysoida asioita.

Kummitäti viestitteli kutsua hiihtämään mökilleen tai siis nykyisin ihan vakituiselle asuinpaikalleen. Jäällä jo kuulemma voisi sivakoida. Katsotaan, ehkä ensi viikon jälkeen. Tiedän kyllä, että hänellä on muutakin mielessään... aikoo tsempata jatkamaan työssä. Se ei hirveesti innosta, mutta toisaalta se vierailu ja keskustelut voisivat olla osa prosessiani. Kypsyysastetta voisi sitten mitata sillä, miten hyvin osaan tuolle rautarouvalle eritellä syyt ja seuraukset.