keskiviikko, 6. helmikuu 2008
väkisin vääntöä ja vänkyröintiä
ajattelin, etten sano kenellekään, että olen laittanut taas työpaikkahakemuksen. en usko pääseväni edes haastatteluun, minulla ei ole sitä viisasten kiveä.. tiedän, että tämäkin työ hoituisi minulta hyvin, minulla on kaikkea sitä, mitä edellytetään paitsi työkokemusta juuri siltä spesifiltä alueelta. ja sehän se tulee olemaan kynnyksenä. vaikka käytännössä olenkin rakentanut yhteistyötä tuonkin julkissektorin osa-alueen toimijoiden ja toimintojen kanssa, se ei välttämättä anna minulle sitä, mitä valintaan tai edes haastatteluun pääsyyn tarvitaan. mutta onhan sitä yritettävä.
olen vain niin väsynyt kaikkeen mahdolliseen, olen kadottanut ilon ja toiveikkuuden.. välillä yritän rämpiä päivästä toiseen, välillä jaksan innostua hetkeksi.. olen yrittänyt asennoitua.. sillä onhan ihmisen mahdollista elää tässä yhteiskunnassa ilman että tekee palkkatyötä.. että olisin arvokas ihminen muutoinkin. kovin on vaikeaa tällä historialla ja persoonalla. en tunne olevani minkään arvoinen, eniten haavoittaa se, ettei ponnisteluista huolimatta onnistu pääsemään minkäänlaiseen työhön. jopa muutaman kuukauden sijaisuus jäi haaveeksi. mutta eihän tämä valittaminen auta minua yhtään. eikä se, että jään makaamaan sohvalle ja vaivun tylsyyteen.
huomenna tohtorille ja sen jälkeen luennolle.. tämä väkipyörä on nyt vain työnnettävä liikkeelle..
Kommentit