hormoonit tai ei, jokin niin suunnattomasti tökkii tässä .. miksiköhän tätä nimittäisi - elämässä.. tai siis vain yksi ihminen, vanha ja v-mäinen. menetin malttini tänään kun päiväunien jälkeen kahvittelimme.. siis sen jälkeen kun olimme M:n kanssa palanneet kaupungista - oltiin taas yksi yö siellä päässä.. ja hakeneet tulomatkalla mammalle kävelytuen, jonkinmoisen rollaattorin jonka hän itse oli tilannut kuntoutuksesta noudettavaksi.. olimme siellä vähän myöhässä, fysioterapeutti oli välineen miehelle antanut kuittausta vastaan ja vasta kotona huomattiin ihmetellä ettei se sittenkään tainnut olla oikeanmallinen, siis kyynärvarsituellinen. muori tarvitsee sen 26. päivä jälkeen kun hänen toisen kätensä ranteesta avataan päiväkirurgisesti jotkin kanavat eikä näinollen voi vähään aikaan kävellä kyynärsauvoilla vaan pitää olla toisenlainen vehje.. no joo, tuotiin vääränlainen ja aluksi asia kuitattiin sillä että mies käy huomenna töistätullessaan vaihtamassa oikeaan. vaan eipä se pitkään riittänyt, alkoi kahvipöydässä vanhaemäntä taas valittaa.. että mitenkäs sinä (poikansa) toit tuommosen, etkä osannut ottaa oikeaa.. jne.. ja mitenkäs minä nyt saan sen, en minä osaa minnekään soittaa.. ja vali vali vali.. voi perkele että mulla paloi pinna, nousin pöydästä ryminällä ja sanoin että ei voi olla totta, ei se ole mikään ongelma!! painuin tupakalle ja puhisin.. ja sanoin miehelle että en todellakaan jaksa yhtään nyt sietää tuota jatkuvaa valitusta. asiasta, josta on jo sovittu. no, puuhailtiin pihalla tovi, pistettiin ulkosauna talviteloille ynnä muuta ja minä rauhoituin.. mies lähti hakemaan puukuormaa. toivon todella että selkä ei kipeydy. sitäkäänhän tämä matroona ei käsitä ettei mies ole työkunnossa.. mutta jaksaa valittaa niistä puistakin.. uhh... taidan joutaa tästä kaupunkiin pitkäksi aikaa rauhoittumaan.. en tiedä mistä tämä pullahdus tuli, ehkä on jotenkin sellainen vaihe,  hetki ja räjähdyspiste.

oikeasti menen huomenna käymään talollani, hakemassa tavaroita ja vanhusten luota talvirenkaat.. viimeinkin rännimieskin soitteli tänään ja lupasivat huomenna asentaa ne rännit ja vimpaimet.. vihdoinkin. keli on vielä sellainen että uskallan lähteä ajelemaan vanhalla perintökotterollani sinne saakka.. kohta en enää voisi.

viikonvaihteessa on pikkuneiden yksi vee synttärit, pyydettiin minuakin leipomaan jotain, tietysti mielelläni jotain teenkin.

valopilkkujakin on - eilen illalla soitettiin ja pyydettiin haastatteluun ensi maanantaina - se on nyt se työpaikka josta todella olen kiinnostunut.. peukut pystyyn ja attitude kohdalleen