pitäs kyllä hävetä kun vaan istun koneella kirjoittamassa kun pitäis pakata ja roudata roskia, lehtiä, tyhjiä pulloja pois tästä kämpästä. ei kun minä en nyt sitä jaksa. oli ihan riittävän rankka työpäivä, vaikka mieli lauleskeleekin omiaan työstä rasittuu.. pää on ihan himmeänä.. ja silmiin sattuu (siksikin pitäs pysyä poissa päätteeltä.. hyi hyi hyi) kun silmälasit hajos eikä vanhoilla enää tahdo niin hyvin nähdä.. suunnattomasti harmittaa pistää monta sataa euroa taas silmälaseihin...

olin kokouksessa, siellä suunniteltiin kerran vuodessa ilmestyvää lehteä, tulin luvanneeksi kirjoittaa blogeista, anonyyminä ja kerta olen sisällä tässä, niin se on hyvä. no, ihan kiva sinänsä mutta siihenkin tarvitaan aikaa.. sitä aikaa vain itselle.. ja mieluisalle tekemiselle.. ja siihen etteen ja sen taakse myös pitää saada väljää aikaa. niinkuin kaikelle miellyttävälle ja sykähdyttävälle asialle.. ihmiselle myös.

kerroin tänään miten tärkeää on tietää milloin vieras on tulossa.. ei siksi että voisi sitä harmitella jos tuleekin este eikä voikaan tulla.. eikä siksi että olisi huoneet tiptop ja hyvän parasta pöydässä ja sängynpeitto suoristettu ja matoilta murut poistettu.. ei ei.. tulemisen aika pitää tietää siksi, että voi nauttia odottamisesta, ensin aattelee että voi, niin hirveän pitkä aika on siihen kun voi vasta nähdä odottamansa ihmisen, sit voi aatella ja  muistella miten kivaa meillä viimeksi oli yhdessä.. ja miettiä mitähän nyt sitten tehdään ja tapahtuu.. ja silleen se aika sitten kuluu  ja voi uudestaan miettiä miten mukavasti se sanoi siitäkin asiasta.. se odottamani ihminen.. ja että sillä on sitten mukavat kädet.. ja taas aikaa kuluu.. ja alkaa jo vähän kihelmöidä vatsanpohjassa.. ja... semmosta...