tapasin ex-esimiehen huoltoaseman pihassa, niin oli sovittu. palautin talon avaimet ym. ja sain taas yhden version työtodistusta sekä sain kuulla, että hän toivoo jo pääsevänsä muihinkin hommiinsa, jotta työtodistus saisi vihdoin kelvata.... kahden viikon loman jälkeen mies on noin kypsynyt. hah. no, sanoi muutakin typerää, mutta enpä jaksanut välittää. työkkärissäkin kävin, en päässytkään työvoimaneuvojen puheille kun netissä ei ollut aikataulut oikein.. olin myöhässä tai aikaisessa. mutta joku asiakaspalveluhenkilö sai kuin saikin tietoni päivitettyä aikansa tuhrattuaan, meinas hermo palaa... aikaa kului ja mittari tikutti hälyttävästi, en onneksi ollut saanut parkkisakkoja. tuloksena se, että on tehtävä selvitys.. miksi en jatkanut työssäni, voinko ottaa vastaan kokopäivätyötä. miksi helevetissä minä sinne sit olisin raahautunut jos en voisi. no, rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten kykenisi tällä hetkellä tekemään yhtään mitään. olen taas hupsahtanut ahdistuksen syövereihin. mutta kuitenkin. karenssi saattaa pamahtaa vaikka kuinka on lääkärintodistus ja työtodistuksessa selkeä tieto siitä, että työnantaja ei ole voinut jatkaa työsopimusta kanssani minun henkilökohtaisiin asioihini...siis työkykyyni nimenomaan niissä tehtävissä liittyen, eikä muuta ollut tarjolla, sopivampaa. täytyy tänään väsätä se vastine ja toimittaa ripeästi takaisin sillä joka tiistai on se kokous, jossa niitä asioita käsitellään. rahat on loppu, laskuja tippuu ja elämä on muutenkin taas kääntänyt kylmän kylkensä.

huonosti nukuttu yö tulee tänään vaatimaan veronsa, pyörin yhteen saakka ennenkuin suostuin pillerin ottamaan. mut pakko mi pakko,öisin ajatukset ovat liian suuria, liian ahdistavia ja liikaa ylipäänsä heikolle sielulleni. eilinen aamu samoin, ihmettelen, miten yleensä pääsin liikkelle mökiltäni, pakotin itseni syömään lautasellisen puuroa, joka nielaisulla meinasi tulla takaisin.. yritin kävellä metsässä että jotain endorfiinin ripauksia alkaisi tihkua sisuksissani... en tiedä, jotenkin vain sain itseni auton rattiin ja kaupungin hälinään.

ei tämä ole ihmisen elämää, olen niin yksin taas... vuorenkorkuiset esteet musertavat vähäisenkin elämänhaluni.. ja minä taistelen niin pirusti, prkl jos en tästä vielä selviä.. minähän kuihdun ja häviän kuin tomu tuuleen. vastaiskuna peruutin kaupungin palveluiden mtt:n ja tilasin nykyisen kotikuntani puolelta uuden ajan, ensi viikolle. ei liene kauhean viisasta sekään, että kun olen näin huonossa kunnossa, en jaksa edes tällä viikolla lähteä hakemaan apua. mut niin on, en jaksa. ja ihme että älysin tehdä tuon siirron, jos olisin mennyt kaupungin otille, olisin saanut lähteä tyhjin toimin pois ja odottaa taas pidempään. hyvä että järki ajoittain pelaa edes.

poikakin oli vailla rahaa kitaran ostoon, toki hänen säästönsä ovat minun takanani mutta sekin tuntui nyt kohtuuttomalta ponnistukselta. hoidin kuitenkin ja onnistuin varmaankin puhelimessa kuulostamaan ihan suht koht normaalilta. tänään pitäisi myös valvojan käydä tsekkaamassa talon tilanne, tehdä käyttöönottotarkastus (?!) ja antaa valmiusastetodistus pankkia varten rahan nostoon. tiukoille menee. järkyttävää havaita, etten ole jaksanut ajoissa hoitaa näitäkään asioita, sitten joutuu kuralle ennenkuin saa finanssit balanssiin.

päivän politiikkaakin on tullut toisella korvalla seurattua.. tulee olemaan mielenkiintoista miten työllistämisasiat ja työttömien ihmisten kohtelu muuttuu kun ministeriöstä tehdäänkin nyt työ- ja elinkeinoministeriö.. tai jotain sinne päin.. ehkäpä työttömien asiat siirretään jonnekin aliosastolle, vähemmän tärkeisiin ja kiinnostaviin. toki on faktaa että pitää olla oikeanlaista elinkeinopolitiikkaa, on oltava kannattavia yrityksiä ja julkista palvelua jotta työpaikkoja syntyy ja pysyy, mutta kun meillä on ne tai nämä raakit myös. tarvitaan työllistämistoimia, tuettuja työpaikkoja, välimarkkinoita. tahtoisinpa kuulla, mitä porvarihallituksella on hihassaan tälle sektorille.

runotorstain aiheena olisi ollut armo... on niin kipeä aihe, etten kykene kirjoittamaan... sitä toivoisin jostakin löytäväni, please..