masennus on kiellettyä, siitä voi joku toinen pahoittaa mielensä ja ahdistua kun kokee että syy on hänen eikä yhteiskunnan. ei ole, saa ja elämä on semmosta, vielä lopuks kauniiksi kirjaan tähän.

minä menetin malttini tänään, sanoin varmasti pahastikin työtätekeväiselle, selitin kyllä (jos ei sattunut huomaamaan) että olen pahalla päällä enkä vastaa teoistani ja siksi halusin sopia palaveriajan ensi viikolle kun olen rauhoittunut ja voidaan rakentavasti lähestyä asiaamme. hyi minua, paha paha paha nainen.

ja nytkin, kun jalkani vieläkin sijaitsevat työpöytäni alla eivätkä kotisohvalla, minun pitäisi tehdä selkkaria ja esitystä ylihuomiseen kokoukseen eikä tätä mitä nyt teen joka kyllä on paljon mielekkäämmän ja helpottvamman tuntuista mutta ei yhtään edistä kotiinpääsyäni vaan pikemminkin päinvastoin. help me, seis maailma, tahdon ulos. jos mie ajattelen hiirenkorvia, hennonvihreää koivikkoa, keväisen iloista puronsolinaa, ruohon viherrystä ja kaikkea siltä väliltä, niin minä rauhoitun ja voinen aloittaa. ja tämän lopettaa.