mukava päivä töissä, yhteisön ulkoilupäivä. pidimme viestihiihtokilpailut perinnesuksilla; 3 joukkuetta kiersi pellolle tehdyn 280 m:n radan tandem-suksilla. puolivälissä oli mustikkasoppapiste, jossa oli pakko ryyypätä kupillinen lämmintä soppaa ennenkuin saattoi jatkaa. olin kunniakasta hopeaa voittaneessa joukkueessa ja mehän ei kyynelehditty eikä murehdittu vaan olimme hyvin ylpeitä saavutuksestamme.

yhteisöllisyys on voimavara joka ei säily, josta sitä ei ylläpidetä erilaisin yhteisin toiminnoin. tärkeintä on prosesssi, yhdessä suunnittelu, rakentaminen ja lopulta toteutus. ja se, että meissä on aina riittävästi hupsuutta heittäytyä leikkimään tai kisaamaan. työmme on todella ammatillisesti haastavaa ja henkisesti kuormittavaa, on tärkeää huolehtia hyvinvoinnista myös tällä tavoin. 

iltapäivän yhteistyöryhmän palaveri oli tapansa mukaan hervoton, enempi taas terapiaa kuin oikeeta asiaa.. tai no, tietysti nekin hoidettiin mutta väliin mahtui ilahduttavan paljon jonniinjoutavaa ja älytöntä höpötystä. eikä puheenjohtaja yhtään kertaa hermostunut, alan kehittyä.