tuli sitten käytyä parinkymmenen vuoden takaisissa asuinmaisemissa visiitillä ex-anopin ja hyvän ystävän luona. jälleennäkeminen oli mieluisaa, koskettavaakin.. ystäväni oli juuri saanut terveen paperit, viime syksyisen rintasyöpäleikkauksen ja hoitojen jälkeen kaikki on taas kunnossa. ei etäpesäkkeitä, ei mitään poikkeavaa. sitä ei voi todella edes kuvitella miten helpottava tuo tieto hänelle on. en ole uskaltanut edes ajatella mitä sitten jos toisin olisi ollut. ei onneksi tarvitsekaan.

tapasin myös toisen vanhan ystävän, joka oli myös luottokampaajani yli kymmenen vuotta, niinpä hän loihti otsahiukseni kuntoon ja siinä samalla vaihdettiin kuulumiset. ja sovittiin taas kerran että tavataan pian uudestaan, siitä täytyy vain tehdä totta.

en malttanut olla kuin yhden yön.. rauhaton sielu kun taas olen. mittasin anopin luona verenpaineen ja tulos oli huono.. ilmankos pää on ollut kuin haminan kaupunki. tänä aamuna mittasin uudelleen, alapaine edelleen yli 100.. pitänee ryhtyä toimenpiteisiin. kyllähän tässä taasen on ollut ylimääräistä painolastia, olen turhaan odottanut tietoa työpaikasta.. kärsimätön kun olen. ja lisäksi rupesin vatvomaan vanhan työpaikkani tilannetta.. lopulta ymmärsin jättää sikseen. en ottanut yhteyttä, vaan totesin että jos pelkät ajatukset paluusta aiheuttavat näin paljon tunteita ja stressiä, on parempi unohtaa koko juttu. ja toisaalta, siihenhän ei sitten ollut minkäänlaista saumaakaan.

kissanpentele valvotti viime yönä.. työntyi sänkyymme aina uudestaan vaikka molemmat tahoiltamme työnsimme sen takaisin lattialle.. viimein nousin ja lähdin päästämään sen pihalle. se on ihan riähkä.. ja toisaalta ihan hellyttävä, mourusi eilen kun tulin ja tunki syliini.. en oikein mielelläni sitä sylittele kun hieman allerginen olen.. mutta eihän se mitään kysele vaan tekee mitä tahtoo, asettautuu syliin, päänsä asettelee rinnalle ja kehrää onnellisena.. kukapa voisi semmostakaan vastustaa.

poika kävi eilen kaupunkiasunnolla hakemassa pyykkinsä ja syömässä äidin laittamaa ruokaa, uunilohta ja valkosipuliperunoita.. ja huokaili kun tarvitsisi tonnin rahaa kitaravahvistimeen. ehdotin että kyselee M:ltä töitä, puunhakkuuta ainakin olisi vaikka kuinka. ehdotinkin miehelle että ottaisi pojan hommiin, saa nyt nähdä sitten.

jännästi vierailut historiassa palauttavat ajatukset jonnekin kauas.. minulla on ollut ainakin kolme kymmenen vuoden perioidia elämässäni, eri paikkakunnilla, eri sukuyhteisöissä... jokaisessa vaiheessa on ollut omat hyvät aikansa.. ja aina olen saanut ystäviä, jotka useimmat edelleen ovat jotenkin mukana elämässäni. aidot asiat kestävät. juuri siitä voinkin olla onnellinen, että on niitä henkiystäviä, jotka ilahtuvat nähdessämme.. kuten itsekin. vierailu piristi siitäkin huolimatta että paluumatka oli rasittava. yritin lähteä ajamaan ennen pimeää, mutta silti se yllätti puolimatkassa, satoi, vastaantulevaa liikennettä oli runsaasti ja minun oli välillä pysähdyttävä P-paikalle huilaamaan. luulenpa että glaukooman myötä hämäränäköni on entisestään heikentynyt.

ei oikein olisi huvittanut palata tänne maalle vielä, en saanut kunnolla palauduttua reissusta. ajelin kuitenkin eilen tänne ja toin evästä mukanani. tänään on siivottava ja käytävä kaupassa, jääkaapissa ei tuomieni ruokien lisäksi ollut juurikaan muuta kuin valot ja omenahillopurkkeja.. joskus nyppii mummon nuukuus tai voisihan se olla myös vanhuutta.. kaupasta ei osaa enää ostaa ruokia pidemmälle aikavälille.. kun matka kaupalle on pitkä eikä siellä joka päivä viitsisi ajella, pitäisi hieman suunnitella mitä ostaa, ruokia useammalle päivälle. ei sitä kaurapuurolla ja vehnäsellä ihminen elä. sitäpaitsi ostokset voi tehdä taloudellisestikin, kyllä kolmelle ja kahdelle ihmisille tekee ruokaa halvemmalla kuin jos ostaa yhdelle joka kerta valmisruokia ja eineksiä.

ohhoh, onneksi huoleni ovat hyvin maallisia, eivätkä oikein mitään todellisia murheita.. uppoudun niin helposti negatiivisuuteen.. pitää tässä ruveta ryhdistäytymään ja pitämään paremmin huolta terveydestä.. kun nuppi alkaa olla taas kohtuullisen selkeä, alkaa fysiikka oireilla.. tasapaino olisi todella upea asia.