kyllä on ristiriitaista, vaihtelevaa ja kummallista... olen lukenut menneisyyttä, vain viikkoja ja silti vaikuttaa siltä, ettei touhuissani ole päätä eikä häntää. Tai jos ajattelen vuodentakaisia, silloin vasta hirvittää. Olen tehnyt suuria ratkaisuja, ryhtynyt isoihin hankkeisiin ja yhtä äkkiä olen pudonnut puusta hirveällä ryminällä ja kaikki elämäni asiat ovat olleet täysin sotkussa. Nyt kuvittelen laittaneeni palikat uuteen järjestykseen ja aloittavani taas kerran kaiken alusta. En tiedä. Ja tiedän. Elämänkokemus kertoo minulle, että näin on, menneisyyteen ei ole mahdollista vaikuttaa vain tulevaan. Yritän tässä vain itselleni todistella, että olen ihan järjissäni ja harkinnut riittävästi. Oikeastaan, en ole minkään päätöksen edessä, tarkastelen vain lähihistoriaa ja omia vakuuttelujani, joitapa blogini on pullollaan. Niin pitääkin, siksi kirjoitan, siksi olen.

Illalla työssäkävijä vihdoin ennätti ja jaksoi rakentaa nettinurkkauksemme pöydän. Siinä vähän sahattiin ja kiroiltiin - siis sehän on vain miehekkään miehen työskentelyyn olennaisesti kuuluva ominaisuus, sadattelu ja ähkintä. Siihen ei siis kannata mitenkään ottautua, sitä odotusta ei ole. Etsittiin näet ensin autotallista,navetasta, ylätallista ym. paikoista jotain sahan ohjainta eikä tietenkään löydetty. Muisteltiin missä sitä viimeksi olis käytetty, ei muistettu. Ja loppujen lopuksi sahattiin ilman sitä ja onnistuttiin täysin. Nyt nakotan tässä oikean pöydän ääressä joka on itse asiassa hieman liian korkealla koska oikeanlainen, säädettävä työtuoli vielä puuttuu, mutta kuitenkin, täähän on hyvä kun mikä. vielä hylly tuohon seinälle ja nuo romut veks, niin on täydellistä.

Pakkasta 26 astetta miinus, kuivaa onpi ilma. Oikeasti tuolla alempana on enemmän vielä, yleensä on ollut parin asteen ero. Puita on haettava, hoideltava paperiasioita ja niin... juuri muistin että the kirje jäi laittamatta miehen mukaan. Olkoonsa, kerkii huomennakin. Tarvitsee saada uusi verokortti, Kela on niin riemastuttava, että ottaa päivärahasta palkkaverokortin mukaisen pidätyksen kahdella prosenttiyksiköllä korotettuna. Joten kun päiväraha on häthätää puolet palkan määrästä niin veroa menee rehvakkaat 32 prosenttia siitä. Veikeää on sekin, että kun pv-rahapäätös viime vuoden puolella tehtiin, niin se tietysti tehtiin 2004 verotettavien tulojen - ei nykyisen palkan mukaan. Jollain ihmeellisellä kertoimella (jonka kaavaa ei minulle pyynnöstäni huolimatta kerrottu) verotuloja oli korotettu niin, että nykypalkka ei sittenkään ole 20 % suurempi kuin 2004 tulot. Elon laskuopin mukaan on, mutta Kelan ei joten tyydy siihen hottentotti. Niin, eikä sitä pv-rahan maksatusperustetta muuteta vaikka vuosi muuttuu, se on sama niin pitkään kun tätä sairautta kestää.

Mutta eipä minua mikään enää voisi yllättää näissä sosiaaliturvamme kiemuroissa. Omaishoidon tuesta en nyt jaksa lähteä kertomaan, mutta sitäkin etuutta olen läheltä seurannut ja voin todeta, että syvältä sieltä ovat kuntien toimenpiteet. Jos vaikka laki tuli voimaan ja jos vaikka tietty rahamäärä on säädetty niin se ei vielä vakauta mitään. Oma äitini luopui tuosta "etuudesta" viime vuoden lopussa. Häneltä meni siitä 300 euron kk-palkasta veroa 49 % ja lisäksi kunta laskutti jollain sinänsä laillisella mutta moraalisesti härskillä perusteella isää 30 euroa kuukaudessa siitä, että äiti häntä hoitaa - kotipalvelumaksua. Äidillä ei ollut oikeutta yhteenkään vapaapäivään eikä Alzheimeriä sairastavalle isälleni tarjottu minkäänlaisia virikkeitä, kerhoja tai tukitoimia kotiin.  No kumminkin tässä intouduin asialle, nyt täällä olinsuunnassa jännitämme miten mummon hoitotukihakemuksen käy tässä kunnassa. Kunhan ensin saa käydyksi kaikissa tutkimuksissa joita lääkäri äkäpäissään määräsi kun emme tyytyneet hänen käsitykseensä, jonka mukaan mummo ei ole oikeutettu saamaan mitään tukea. Olimma sitä mieltä, ettei kunnanlääkäri sitä päätä (niinkuin ei päätäkään) ja että ihmisellä on oikeus saada lääkärintodistus hakemusta varten - ilman v-ttuilua vielä. Nyt on sitten juoksutettu mummoa 20 km päässä pissakokeissa ja muissa, vauhti ei ole huimaava kun kyynärsauvoilla vain vaivoin liikkuu. Se hyvä puoli tässä on, nauroi huumorilla varustettu mummeli, jotta nyt hänet kerrankin tutkitaan oikein kunnolla, eipä ole vuosiin tutkittukaan. ja sairauksia on diabeteksen lisäksi lukuisia. Tätä on vahusten hoito maalla ja taajamissa, kuolisivat pois vaivoina olemasta. Tuo kunnanlääkäri on kuulemma torpedoinut lukuisia yrityksiä edes hakea omaishoidon tai muita tukia, on niin töykeä ja ilkeä että mummot ja papat pelkäävät edes ehdottaa mitään. Tätä tarinaa riittäisi vaikka kuinka, varmaan muuallakin päin Suomen maata.

Minua niin raivostuttaa nimenomaan se, että juuri vanhuksia laiminlöydään, niitä ihmisiä jotka ovat rakentaneet tätä maata sodan jälkeen, kasvattaneet lapsensa alkeellisissa oloissa (nykyisiin verrattuna), ilman sosiaalitukia, lapsilisiä ynnä muita luojan kiitos myöhemmin säädettyjä sosiaaliturvan elementtejä. Voidaan säätää lakeja, nostaa esiin huonoja esimerkkejä, huutaa vanhusten hätää hetken verran valtalehdissä ja tv:ssä mutta loppujen lopuksi kuitenkin kunnissa tehdään jatkuvasti sellaisia päätöksiä ja valintoja, että niin vanhusten kuin lastenkin paras jätetään huomiotta. Mummot kyllä päätyvät piankin hautaan mutta lasten kanssa käy huonommin, tulevat maksamaan vielä monin verroin enemmän kunnille kun oireet muuntuvat sairauksiksi ja niitä on sitten pakko jossain hoitaa... Katsokaa ketä äänestätte!