on saapunut kylmähkönä ja sateisena, paitsi eilisilta, silloinhan paistoi ihan lämpimästi. vaikken muuta illalla ehtinytkään kuin syödä ja ruveta nukkumaan koskapa olin ollut kyytiseurana ystävälle joka haki juhlarekvisiittaa sopivan jutustelumatkan päästä eri kunnan puolelta. saimme päivitettyä kuulumiset ja työasiaakin sivuttiin, no siihenhän se tietysti meni.

nukutti hyvin muttei tietenkään pitkään, kuudelta istuin jo aamukahvilla ja tovin päästä siitä olin saunanpesussa. laiton tulet padan alle ja myöhemmin kiukaankin vaikkei tarkoitus ollutkaan saunoa, lämpö tuli tällä kertaa ihan saunalle itselleen. jynssäsin lauteet ja kirosin kun niin monta lautaa oli irti sekä hankasin lattiaa männäviikolla suoritetun muurinkorjausrappauksen jäliltä. vähän kyllä tekis mieli naputtaa, että oisivat voineet edes ottaa pukuhuoneen maton alta pois ennen tuhkien pöllyttelyä. noh, pojat on poikia ja voin kuvitella miten siellä ollaan oltu niin korjausorientoituneita ettei tuommoset akkojen jutut oo tullu mieleen. muutoin nostan hattua ja pokkaan, pitävät näet vanhat herrat talkoovoimin kunnossa rakennukset ja laajat metsäalueet. joten nämä on pikkujuttuja sen rinnalla miten paljon työtä tekevät tunteja ja suorituksiaan laskematta ja ovat tosi mukavia tovereita, niitä tosi sellaisia.

kaupungissa vaivuin päiväunille ja niistä ei meinannu loppua tulla, pari tuntia oli liikaa ja olo kurja, tukkoinen ja öklö. ennen nukahtamista nimittäin vetäisin puoli isoa purkillista 0,5 % rasvaa sisältävää marjarahkaa makeanhimooni. siitä seurasi ylensyöneen ihmisen mittainen olo, oksettava ja lakkiaisjuhliin oli meno. hölmöläisen hommoo. menin kuitenkin ja sain vajutettua vatsaani rupatellen ja sadetta ulkoterassilla pidellen jotta sainkin kuin sainkin apettua lohivoileipää, katkarapuvoileipää ja parsafetapiirakkaa kutakin yhden kappaleen. ja hyväähän oli. niin ja tapasin kaiman joka muisti minut 30 vuoden takaa, minä en häntä mutta samoissa porukoissa oli oltu (kauheeta, olenko tullut näin vanhaksi että muisti jo pätkii??). Se oli mukava juttu, sillä päivänsankarin äiti on hyvä työn kautta sukeutunut ystävä ja tuo muinainen tuttava edellisen lapsen kummi. Noin yksinkertaisimmalla tavalla ilmaistuna. Jotta saatamme tavata toistekin.

En jäänyt nauttimaan viiniä ja myöhäisemmän illan aikuisten seurustelua sillä palelti ja olo ei siis ollut niitä parhaimpia. Arvelin että ehkä on paree ettei aamulla ole päänsärkyä vatsavaivojen lisäksi. Kyllä vähän harmittaa ettei miussa ole sen vertaa pioneerihenkeä että tarkenis juhlitella hiukka sateisessa ja viileähkössä säässä. Mukavaa porukka olisi ollut mutta silti.. kotisohva voitti tällä kertaa. Jos viettäis perinteisen tv-illan ja aamulla hurauttaisi torpalle.