piti taas lähteä, vaikka sinänsä on ihan hyvä että matkaa ei ole kuin 15 km suuntaansa nii silti, tänään oisin toivonut voivani pysyä järven rannan tuntumassa, auringossa ainakin enkä yhtään kaupungissa. mut ei auta, huomenna saapuvaksi ilmoittautunut poika tarvitsee bensarahat, kuinkas muutenkaan ja siihen tarvitaan nettiyhteyttä tai muuta nykyajan tekniikkaa, sekä myös kutsukorttien postitukseen tarvitaan kuoret ja merkit ja minä itse tarvitsen aivan mielettömästi ruisleipää.. tänä aamuna ei ollut kuin pieni pala valkosipulipatonkia, eikä siitä ole mihinkään. ruista sen pitää olla aamiaisella ja muutenniin.

aamuhetki oli taas kullankallis, minä alan tosiaan metsittyä.. västäräkki ei ole moksiskaan vaikka istun siinä pihapöydän ääressä kahvillani, vaan tulla keikuttelee jalkojeni juureen ateriaa etsimään, eikä perhoset, pörriäiset ynnä muut lentelevät hyönteiset, jotka pysähtelevät keholleni välillä huilaamaan.. olen osa luontoa, takiaisten ja horsmien joukossa oikein hehkeä lajini edustaja, ehkä jopa tuoksun kukkaiselta ajoittain.. ainakin tuulelta ja järvenaalloilta. ihminen ei niinkään ole kiinnostunut hyvinvoinnistani, turhaan olen yrittänyt tehdä tietoiseksi kaipuuni edes hetkisen keskusteluun, kuulumisiin ja vähän niihin asioihinkin, koordinaatteihin. ja semmonen minua raivostuttaa, väistely, pakoilu, vaikeneminen.. uhh... saatan olla ihan väärässäkin mutta silti, aina parempi sanoa suoraan kuin vältellä loputtomiin.. sillä minähän en anna periksi ennenkuin saan tietää sen mitä tahdon. ja tästä minä saan taas kärsiä, ihan itse. mutta jos on kiire, niin sen voi sanoa, jos ei muuten tahdo kontaktiin, se varsinkin pitää sanoa. minä uskon sitten kyllä.

niin.. niin... pitää myös tässä reipastua lähettämään tarjouspyyntöjä, hommaa jonka saisi taas hoitaa joku muu, jos semmonen olisi. lvi ja s-suunnittelu kuuluu kuinka ollakaan miun itseni hoidettaviin, ilmeisesti juuri siksi että se ei vähääkään minulta tunnu luonnistuvan. taas yhden vuodatuksen arvoinen p-asia muutoin niin mieluisasta talonrakennushankkeestani. eikun lusikka kauniiseen käteen taasen.

synttärikutsut taidan saada vasta huomenna postiin, viikonvaihde meni etenkin sukulaisten osoitteiden etsinnässä. kiitos kuuluu kummitädille, joka suurimman osan hoiteli. nykyisin ollaan niin vähän postiosoitteiden kanssa tekemisissä, kännykät ja sähköiset postit on niin paljon kätevämpiä. mutta ainoa oikea tapa kutsua vieraita juhliinsa on omaperäinen, itse suunniteltu kortti ja merkityksellisen läheisen laatimat ajo-ohjeet.