HISTORIA

synnyin maailmaan kirkasvetisen järven rannalla
tietämättä lainkaan
miten paljon sanoja, kirjoitusta tarvitaan
kylmää kosteutta hohkavia kallionkoloja, sameita illanharsoja,
aamuja, jolloin auringonkirkkaus oli rangaistus
huolettomista hetkistä heinänkorsien heilunnassa

niin paljon askelia, omia ja pienten lasten,
miehen poispäin kulkevia,
ihmisiä, joilla oli kalan silmät ja kiven sydän,
ihmisiä, jotka opettivat elämän kinttupolkujen tärkeyden
ihmisiä, jotka jättivät haukankyntensä jäljet tyhmyyttään
eivät niinkään pahuuttaan

paljon huikaisevaa taivasta kattojen tai suurten puiden yllä
kirkkautta, hämäryyttä, pimeyttä
hiljaisuutta, nöyryyttä ja kipua
ystävän käden ja sanojen lämpöä liki sydäntäni
onnen pieniä hiukkasia, varovaista nautintoa

niin monta ovea, taloa ja pihaa
ja kaikki ne putoilivat käsistäni
kun en osannut haalia, kääriä pakettiin
kun oli parempi pakata tavarat, käynnistää auto
ja paeta historiaansa
ettei se toistuisi
ja niin kuitenkin aina käy