ensimmäinen muistoni isästä on kait 60-luvulta. isä puki minulle vaatteita päälle, se tuntui jotenkin oudolta, ei se yleensä, vaan äiti. istuttiin hetekalla ja pikkuveli kyöhnäsi vieressä, isä kertoi meille kuolemasta, ukki oli äskettäin kuollut ja äiti oli mennyt pitkän matkan päähän hautajaisiin.. enää en muista mitä isä kertoi, mutta jotenkin se oli rauhoittavaa ja lohdullista, kuolema ei ollut paha sana, ei hyväkään, sitä ei vain ollut vielä olemassa lapselle.

isä tuli satojen kilometrien päästä hätiin kun tytär ei enää itse jaksanut, elämä oli luiskahtanut jo toisen kerran raiteiltaan, kymmenen vuotta kestänyt avoliitto särkyi, mies häipyi, velkaisen talon peruskorjaus oli kesken, oli talvi, kaikki oli lopussa. isä tuli, auttoi järjestämään asiat, vaihdettiin auto halvempaan, hoideltiin talo myyntiin, muuttokuljetus uuteen kotikaupunkiin. isä lohdutti, ei kysellyt liikoja, toivoi vain, että vielä joskus kohdalleni sattuisi kunnollinen mies.

elettiin 70-luvun loppua, itsenäisyyspäivän jälkeisenä yönä oli pitänyt tilata taksi ja ajaa synnytyslaitokselle sadan kilometrin päähän, mukaan olin napannut pari korvapuustia, jotka olin illalla paistanut turhaan miestä kotiin odottaessani. oli jossain ryyppyreissuillaan. olin 21-vuotias enkä osannut pelätä enkä pyytää apua keneltäkään. esikoispoika syntyi seuraavana aamuna ja kiikutettiin heti keskolaan happikaappiin. kun toisten vauvat tuotiin syömään, minä nieleskelin itkua sairaalan käytävillä kun en uskaltanut edes kysyä miten vauvani voi. lapsen isä tuli kahden päivän päästä, heitti ruusupuskan sängylle ja tahtoi tietää missä hänen poikansa on. hoitaja kertoi että nyt vauva pääsee pois happikaapista.

vuonna 1985 keinotekoisesti aikaansaatujen supistusten välissä minulle tuotiin puhelin, syntyvän isä tahtoi tietää miten menee, taustalta kuului kapakan hälinää. viisi minuuttia valomerkin jälkeen syntyi potra poika, isälleen ensimmäinen ja meille molemmille viimeinen. parin päivän päästä mies oli saanut päänsä selvitettyä ja tuli poikaa katsomaan, poikaa. myöhemmin mies osti pojalle jääkiekkovarusteet, kaikkein kalleimmat jalkapallokengät, käytetyn auton ja vei kerran etelän reissulle.

enää minun ei tarvitse kummallekaan pojalle muistuttaa, että pyhänä on sitten isänpäivä.