suunnitelmani menivät pieleen, vanha vaiva iski jälleen ja jouduin turvautumaan paikalliseen terveyskeskukseen... ulkopaikkakuntalaisena minua kohdeltiin hieman eri tavalla kuin omia kuntalaisia. aamutuimaan päivystysvastaanotolle tyrkyttäytyessäni sain toki jättää p-näytteen labraan mutta tohtorin luo pääsin vasta monta tuntia myöhemmin, varatulla vastaanottoajalla... huolimatta siitä, ettei päivystyksessä ollut ketään jonossa... mutta ystävällinen hoituri sanoi, että ymmärräthän sinä kun meillä on nämä säännöt. minä sanoin että en oikein, oireet ovat tosi pahat ja tärkeintä olisi nyt saada se resepti oikein pian. mutta siis eihän se käynyt. ajoin takaisin lähtöpisteeseeni 20 km:n päähän ja muutaman tunnin kuluttua taas takaisin terkkariin, kipeämpänä ja siis pykälien mukaan oikeaoppisesti. tohtori oli ilkeän maineestaan huolimatta ihan kiltti, oikein syventyi etsimään sopivaa lääkettä, vitsailikin. antoi lyhyen topakan kuurin vaikka tässä taudissa ei koskaan voi olla varma, sattuuko troppi kohilleen. tuntuisi ainakin tässä vaiheessa sattuneen. iltapäivällä olin jo ikkunanpesukunnossa, sadesääkin suosi sitä askaretta.

olen juuttunut tähän taas, tiedän että olisi lähdettävä ja hoidettava oman elämän keskeneräiset asiat kuntoon mutta jotenkin... ahdistuksen vaimentuessa, uuden toivon nostaessa päätään tahdon vain unohtaa.. ajaa mutkaista tietä vailla päämäärää, täyttää päiväni tekemisellä, arjen asioilla. olen vajaa, tiedän sen...  yksi pieni sana vain ja olen taas aallonpohjassa. en voi elää kenenkään, enkä minkään varassa, elän ilmassa ja pidän tyhjästä kiinni. se on tutuinta, melkein turvallista. niin sairas on mieli, että tuskista ja murheista vain tunnistaa elämisen maun. toivon kovasti, etten ajattelisi niin paljon. onnistuisin löytämään onnea ja rauhaa pienistä hetkistä seuraaviin kurkottamatta, menneitä murheita kaivelematta...

käyn jatkuvaa debattia mieleni ailahtelujen kanssa... pelkojen ja kuristavien ajatusten.. tunteet kontra järki. järki on huojentava elementti, tunteillen olisin jo kuollut. ja sittenkin, juuri tunteiden vuoksi kaipaan, tarvitsen ihmistä, olen vajavainen ja heikko. siis ihminen.