kävin pankissa x neuvottelemassa opintolainalle uuden maksuohjelman.. pankkirouva oli nuhainen eikä kätellyt, asiallinen kyllä mutta rajansa kaikella, kone ei huolinut sopimaamme 40 euron kuukausilyhennystä joka korkojen kanssa olisi merkinnyt satasen kuukausittaista menoerää... piti nostaa lyhennys 50 euroon jotta konekin oli tyytyväinen.. puhuttiin kaikenmoista, siinä tuli muutamassa minuutissa kerrottua taas kaikki, sairastuminen, sairaus, työn loppuminen, kelan hylsyt, tulokseton syksyinen työnhaku... talon velat ja kaikki.. paitsi ei henkilökohtaista osiota, joka olisikin täydentänyt surkeuden huippuunsa. silti sain kyyneleet silmiini kun protestoin joulukuista karhulaskua, jossa minulta perittiin muutama rästilyhennyksistä pankin syistä poisjäänyt euro ja kympin verran huomautusta. mut kun se kone taas oli tehnyt sen kaiken eikä sitä voi sen paremmin tietää.. ja asiakas maksaa.. ehkä hieman myötätuntoinen ja ainakin hyvin asiakaspalveluhenkinen pankkirouva pyyteli anteeksi ja toivoi että voimme tulevaisuudessa hoidella asiat paremmin. niin minäkin. poistuin pankista, liiketalon toisesta kerroksesta ja pyörin hämmennyksissä aulassa etsien normaali rappusia, minuahan huimaa niissä rullaportaissa, jotka niin jyrkästi viettävät alaspäin.. ei ollut normaalisia joten jähmetyin rullaportaiden yläpäähän paniikissa.. menenkö, enkö mene.. mitä teen. sitten tuli joku mies ja meni ohitseni rappuihin ja minä salamana perässä, toisen niskan takana ei niin kovin huimaa.. pääsin alas ehjänä ja pystyssä. äkkiä ulos räntäsateeseen nurkan taakse tupakalle.. ja sitten kovaa kyytiä Rossoon vessaan ja hyvittelykahville.. eihän sitä saa vessassa käydä jos ei asioi..

kävin A-tavaratalossa etsimässä villapaitalankoja esikoiselle, ei löytynyt, ei muutakaan mitä oisin hennonut vähillä rahoillani ostaa. niin paljon on sellaista, mitä ei tarvitse eikä halua. Tiimarista ostin lyijytäytekynän ja kansion - opiskelijavehkeitä!! nii ja pari kuppia alesta, seuraksi syksyllä ostamilleni samanlaisille ja muoviset tabletit pöydälle, lilanväriset. vielä yritin käydä sokkarin infosta ostamassa bussilippua mutta luovutin kättelyssä kun näin jonot.. moni muukin oli ajatellut samaa. pitää käydä toisena päivänä sitten. tulee nääs tammikuussa sen verran monta kaupunkireissua että kannattaa ostaa joku lippu.

eilen juttelin A:n kaverin K:n kanssa.. huomasin purkavani työttömyystuntojani ja paljon muutakin vähän liian suurella turbulenssilla.. tai kuka sen sanoo missä kulkee raja.. mutta jotenkin olen ylikriittinen kaikenmoisia tunnepurkauksia kohtaan. mielestäni minun ei pidä provosoida itseäni negatiiviseen ajatteluun. missään tapauksessa. tiedän etten vieläkään ole täysin kondiksessa, huomaan sen monesta. toisaalta taas olen saavuttanut sellaisia tasoja tunteissani ja tekemisissäni, ettei aiemmin sellaista ole tapahtunut. niin luulen... ja sittenkin, niin helposti humpsahdan entisiin kaavoihin entisissä kuvioissa.

toivon, että huomenna alkava kurssi virittää ajatukseni laajempiin sfääreihin ja antaa minulle muuta ajattelemisen aihetta kuin surkeuteni ja toivottomuuteni. ja niin.. minähän en edes saisi sille kurssille mennä, jos työkkäri tietäs niin menis rahat. mun pitää olla työmarkkinoiden käytettävissä ja helevetti soikoon olenkin, lähden heti töihin kun semmosta osoittavat. ja jätän avoimen yo:n kurssit sikseen. jotain kai ihmisen on tehtävä ettei täysin putoa kärryiltä.

joutuu taas nöyrtymään ja lähestymään vanhusten pankkitiliä... valvoja laittoi viimeisen laskun ja ränneistä on vielä muutama satanen maksamatta niistäkin. vietin kauhun hetkiä eilen verottajan nettisivulla kun lasketin uutta veroprosenttia.. käytettävissä olevien varojen määrä vähenee ainakin pari sataa kuussa ja se tekee ison loven. en tiedä mistä säästäisin tulevia pihatöitä varten tarvittavat rahat. en mistään. lähtisin melkein mihin hommiin tahansa jos vain saisin tienata rahaa!! perkele!!!