jos jotain inhoan ja melkeinpä vihaan, niin se on valehtelu. oman nahkansa pelastajat ovat viheliäisintä joukkoa, en voisi enempää mitään halveksia.

Tänään tunteet käyvät kuumina - aaltoinakin - ja mieleni ei tunne äärirajojaan. Olen tietysti kohtuuton, ankara ja hankala ihminen. Toki olenkin, ajoittain kovastikin. Ja etenkin kun syytäkin on. Ehkä minun pitäisi nyt jo pikkuhiljaa rauhoittua ja tyynnyttää mieleni. Ehkä. Ehkä maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin minusta nyt näyttää. Kun mikään ei edisty, kun ei ole ketään kehen voisi turvautua, kun edessä on vain vuorenkorkuisia esteitä ja elämä on muutenkin ihan paskaa. Ja miten voi mieli mennä laidasta laitaan hetkessä. Voi se, minä todistan. Eilen vielä olin hyvillä mielin, ainakin melkein, ainakin päivällä, ainakin hetkisen. Ja tämä päivä on ollut painajaista.

Ei auta, asiat jotka olen saattanut alulle siksi, että tahdoin elämässäni muutosta ja jotain pysyvää, ne on vain itse väännettävä taas radalleen. Että nämä hetket ovat riipaisevan raskaita, milloin minä saan olla heikko ja tarvitseva.

Tontilla makaavat puut ovat kuulemma kohta pilalla, ne pitäisi tehdä parin viikon sisällä polttopuiksi.. niinpä, olisinpa todella ollut kiitollinen jos tuonkin totuuden kertoja olisi tarjonnut apuaan. Ja minä vain mietin että kun kerran ryhdyin tähän hommaan, itsepä joudun kaikesta vastaamaan vaikka millään en osaisi, jaksaisi tai ennättäisi. Sillä juuri tällä viikolla on kahtena iltana työvelvoitetta ja päivät täynnä kaikkea sovittua. Milloin minä opin?

Äkillisesti eteeni tullut asioiden hoitokeikka iltapäivällä vei mahdollisuuteni päästä torpalle.. niin ja työtehtävä joka edellämainitun vuoksi jäi hoitamatta mutta joka kuitenkin on oltava valmis aamulla eli tehtävä vielä ennen yötä, yöllä tai ennen ylösnousua aamulla.

Ilmoja näkyy piisaavan, sehän onkin niin lohduttavaa.

Niinpä niin.. kun luin jo kirjoittamaani, oli pakko myöntää että suurin ongelma olen minä itse. Miten minua kukaan voisi auttaa kun olen itse täydellisyys, en tarvitse mitään, en ketään, minä pärjään, vaikka riudun ja räydyn niin sittenkin minä itse kaiken teen ja hallitsen. Kuinka minulle kukaan voisi apuaan ja tukeaan tarjota. Paitsi ne kaksi ystävää jotka minulla on.