soittelin eilen vvo:lle ja sain yhden osoitteen, johon ennätin jo soittaa ja sopia asunnon näytöstä.. kohta soitti toinen taho ja sain toisen ehdotuksen, jonka sitten kävinkin katsomassa sekä hylkäsin vvo:n kalliimman tarjouksen. Nyt minulla on asunto, pieni, edullinen kaksio pienkerrostalossa luonnonläheisellä paikalla 10 km keskustasta.. 15000 asukkaan lähiöstä löytyy kaikki palvelut, bussilla pääsee kymmenen minuutin välein kaupunkiin ja lenkkipolku lähtee talon kupeelta. Mikä parasta nykyinen asukki oli jo tavaransa vienyt, siivoaa viikonvaihteessa ja voi luovuttaa asunnon minulle jo maanantaina.. kunhan nyt teen paperit vuokranantajafirman kanssa ensin.. Jippii!!! Joo, jotta ei hommat loppuisi, aion ensin maalata kaksion keittiön öklönsiniset seinät kermanvärisiksi.. ei sinistä minun kotiini, ei ikinä!! Laskeskelin että olennaisimmat huonekaluni mahtuvat, ylimääräiset taas voin jättää taloni varastoon toistaiseksi. Olenpa minä nyt tyytyväinen!!! Niin ne asiat lähtee luistamaan kun aika on.. turhaan hermoilin etten ole ajoissa ryhtynyt järjestelemään tätäkin asuntoasiaa..

Sovittiin M:n kanssa että mennään ensi viikonlopuksi talolle tekemään loput sisähommelit ja tuodaan tullessa muuttokuorma. Tänään ajelen itse sinne ja pakkaan sekä siirtelen tavaroita varastoon talosta. Huomenna sit ne talkoot ex-työtovereiden kanssa.. kieltäydyin kauniisti mahdollisista kapakkijatkoista, on ajettava illalla takaisin maalle.. ja lauantaina lähdettävä hakemaan mummoa kotiin. On tuo mies kyllä aarre... lähti mukisematta ajamaan illalla töiden jälkeen katsomaan sitä asuntoa.. on tehnyt kyllä suunnattoman paljon töitä ja pyyteettömiä palveluksia minun hyväkseni.. tehnyt paljon putki ja sähköhommia talossani, laittanut autoni aina kuntoon, tukenut minua ja ollut todella hyvä kumppani. Olen huono antamaan hyvää palautetta.. se toinen puoli valitettavasti on sujunut aina sujuvammin.. kyllähän olen tietysti yrittänyt sitten osoittaa muutoin, että arvostan ja välitän.. ja toki sanonutkin niin.. tuntuu vain välillä että pidän vähän liian itsestään selvänä hänen apuaan..

onpa ryhdyttävä hommiin, pitää hieman siivoilla täällä ennen kuin lähden ajelemaan itään päin.. laatikoita kyytiin jne..

edit 10.12

näin viime yönä unta, että olin joutunut korkealle betonipaadelle, josta oli alas vain metalliset tikkaat.. siellä oli joitakin toisiakin ihmisiä.. en muista montako, ketä.. mutta naisia kai.. tajusin että minun on mentävä alas niitä tikkaita vaikka minua huimasi ja pelotti aivan hirveästi.. siinä vain päätin että lähden menemään, en katsonut alas, vaan vaikka kädet vapisi ja jalat tärisi laskeuduin portaille, otin lujasti kiinni tikkaista ja aloin laskeutua, tikkaat  huojui ja heilui aluksi mutta mitä alemmas pääsin, sitä nopeammin laskeuduin.. ja sitten olinkin jo alhaalla.. olin helpottunut ja ihmeissäni.. se oli hyvä uni, aiemmin en ole koskaan päässyt alas niistä korkeista paikoista.. en ole uskaltanut..