On aamuja ja aamuja, tänään oli varhaisen herätyksen ja myönteisen ajattelun aamu. Nukuin hyvin, hyvällä omalla tunnolla ja itseeni tyytyväisenä sillä kävin illalla kävelylenkillä ja sain kenkkumaisen rakennusasian hoidettua. Heräsin kyllä työasioita miettimään mutta vielä hyvin rauhallisesti ja kirkkain aivoin. Olen aamuihminen, minun aivoni toimivat parhaiten heti herättyä. Monta kertaa olen ratkaissut jonkin hankalan ongelman aamutuimaan silmäni avattua vielä vuoteesta käsin. Semmosta siis tänäänkin, olin tuonut eilen kotiin pari paperipumaskaa - tiedotussuunnitelman tekeleen ja hankintaohjeistuksen mallin - kumpaakaan en illalla jaksanut vilkaistakaan, mutta mielen päällä ne molemmat projektit ovat olleet jo pitkään. Nyt minä sitten sain jostain alitajuisen takaa selkeät jatko-ohjeistukset itselleni molempiin.



Minä olen paljon miettinyt mm sitä, miten tunteet ihmistä johdattavat, vikasuuntaankin. On inhimillistä, että ihmissuhteiden karikoissa taannutaan helposti lapsen asteelle, kaikki vastentahtoiset ratkaisut ja itseä koskevat epämiellyttävät kokemukset koetaan loukkauksina ja henkilökohtaisen persoonan mitätöimisenä. Kysymys on itsetunnosta, itsensä arvostamisesta ja rakastamisesta - tai siis edellämainittujen vajauksesta. Sellainen ihminen, joka ei usko itseensä ihmisenä, miehenä, naisena, äitinä, isänä, työtoverina, ammattinsa harjoittajana, ystävänä, rakastettuna tai missä hyvänsä roolissa, ei osaa vastoinkäymisissä suhteuttaa ongelman syitä ja seurauksia vaan ottaa kaiken pelkästään itseensä ja persoonaansa. Terveen itsetunnon omaava ihminen uskoo olevansa todella ainutlaatuinen ja riittävän hyvä ihmisenä juuri sellaisena kuin on ja olevansa rakkauden ja rakastamisen arvoinen. Ei se, että joku toinen ihminen ei haluakaan olla suhteessa minun kanssani, merkitse sitä, että olisin täysin arvoton ja kelvoton ihminen. Sehän on niin, että ehkä me emme vain sovi toisillemme, tavoitteemme eivät ole yhteneväiset tai edes yhteensopivat, halumme ja kiinnostuksen kohteemme ovat eri tahoille suuntautuneet tai jotain muuta hankaloittavaa.. ja sitten, meillä ei vain ole toisiamme kohtaan sellaisia tunteita, että se riittäisi suhteen perustaksi. Tai sitten, tunteitakin voi olla liiaksi asti, mutta  käytännössä järkevästi ajatellen, ei suhteella ehkä ole mitään realistista mahdollisuutta. Esimerkiksi molemmat osapuolet eivät ole vapaita rakentamaan uutta suhdetta, syystä tai toisesta. Vanha totuus pitää kutinsa - uutta ei voi rakentaa ennenkuin vanha on käsitelty. Ja vielä,  ihmisen on kyettävä olemaan onnellinen yksin, ennenkuin voi jakaa elämäänsä toisen kanssa. Jos tarvitsen toista ihmistä paikkaamaan yksinäisyyttäni, pelkojani tai pelkästään tyydyttämään yksipuolisesti omia tarpeitani, en tarvitse ihmissuhdetta vaan välineen omaan mielihyvääni.

Aurinko paistaa ja päivästä tulee kiireinen, työyhteisömme näyttää heräävän eloon. Kun tulen aamulla jo seitsemään töihin, saan tunnin verran touhuta rauhassa omiani. Rauhallinen aamu antaa minulle virtaa ja toivottavasti myös myönteisiä ajatuksia riittävästi iltaan asti. Antoisaa työpäivää kaikille!