seesteisempää on ollut. ei helppoa, ei ongelmatonta mutta tyynempää. lopulta tapahtui niin kuten olin pyytänyt ja toivonut, minulle osoitettiin, että olen tärkein... ja jollekulle toiselle ilmoitettiin, ettei enää koskaan ottaisi yhteyttä koska minä olen se, jolla on merkitystä. kiitos. vaikkei se yksin riitä, silti se oli miehen teko, josta olen ikionnellinen. koska se yhteydenpito on ollut molemminpuolista, tarkoittaa myös että hänkään ei enää soittele eikä laulele. niinpä niin.. luottamukseen tarvitaan tekoja tai tässä tapauksessa tekemättä jättämisiä. luotan siihen, että tuolle erehdykselle on nyt laitettu piste. minä en koskaan enää ota sitä asiaa esille sikäli kun se minusta on kiinni.

A soitti, oli lukenut sähköpostini, jossa kerroin että olemme sopineet, myös siitä miten M on pahoillaan kun suhtautuminen häneen on nyt muuttunut.. mikä ei ole totta, jonka sanoinkin hänelle, hän on edelleen ihmisenä ja miehenä pidetty, vain ne pahat teot jotka minua ovat satuttaneet, A:n mielestä ovat olleet väärin... ei siis ihminen vaan teot..

syntymäpäivä lähestyy. vuosi sitten oli hirmu säpinät. nyt ei ole eikä tule. pienet pihapartyt pidetään toveri A2:n kanssa, jolla on synttärit samana päivänä. sekään ei hirveästi nyt innosta mutta ihan mukavaa tulee olemaan, kuin silloin ennen..

olemme olleet talollani, hän asensi sähköt piharakennukseen eilen.. koko päivä siinä melkein meni ja tosi siistiä jälkeä tuli. vielä täytyy kytkeä jotkut piuhat jotta sähkö lähtee keskuksesta sinnekin suuntaan. minä perkkasin rakennusjätekasaa ja poltin roskia. toivottoman tuntuista touhua, sitä sontaa riittää aina vaan. styroxia, tuulilevyn märkiä paloja, laudanpätkiä, peltipaloja ja rakennusmiehen mehupurkkeja.. sulassa sovussa. kyllähän tuo vähän pieneni se kasa, vaikka näyttää edelleen sikamaiselta. tänään on lähdettävä takaisin, mummolla apteekkireissu.

tämä on nätti talo, mukavan pieni ja kotoisa... sääli luopua vaan pakko se on. en kykene millään maksamaan 600 euron lyhennyksiä kuussa työttömyyskorvauksestani. tai sitten vuokrata, se on nyt tunkenut mieleen kun täällä taas olen. että jos voisi kuitenkin pitää pari vuotta kun ei koskaan tiedä... no joo, tosi on että jos voisin pitää ja myydä vasta sitten, saattaisin hieman netotakin. paitsi että verottaja vienee osansa. no, turha sitäkään on nyt enemmälti pohtia.. on vielä yksi viikko lomaa ja toivon että pääsemme jonnekin reissuun..