yöllä satoi, pisarat rummuttivat ikkunalautaa, heräsin taas kolmen aikaan. en kuten edellisenä yönä alkoholisoituneen naapurini kavereineen aikaansaamaan meteliin vaan pimeyteen, hiljaisuuteen, omiin ajatuksiini. pyörin ja kintturoin, ihan turhaan yritin saada unta. nousin ylös, lämmitin teeveden mikrossa, voileivänkin tein ja luin hetken lehteä, uni tuli sitten pitkän ajan päästä kun sängyssä luin jotain, joka siirsi ajatukseni huolipesäkkeistä jonnekin kauas, irti itsestä ja tästä todellisuudesta.

aamu on öisen sateen jäljiltä lämmin, kostea ja epävakaan oloinen, äsken pilkahti aurinko,nyt mustat pilvet siirtyivät eteen. on luvattu sadetta. ollaan lähdössä luontoretkelle. lähdetään silti, ei olla sokerista. bussilla hurautetaan koko väki 60 km vielä idempään, jonnekin missä saattaisi olla mahdollisuus kohdata puolukoita tai sieniä, jonnekin missä aivan varmasti voi olla luonnossa, kalastaa joesta, kävellä metsäpolulla, paistaa makkaraa kodassa ja pitää sadetta tuvassa.

aamun aviisissa paikallinen yritysjärjestöpomo kommentoi karjalantutkijan pari päivää sitten julkaistua mielipidekirjoitusta Venäjän Karjalan, lähinnä Kontupohjan tapahtumista. Meillähän on tässä kaupungissa tieteellinen tutkimuslaitos, jonka edustaja, sosiologismies näkeymyksiään rasistisiksi tapahtumiksi luokittelemistaan nuorison kohelluksista perustellusti esitteli ja eritteli. Nyt siis toisen alan asiantuntija ja kokemusta ko kaupungista omaava henkilö halusi lytätä yliopistomiehen totuuden ja tuottaa tilalle omansa. Minä olen yritysjärjestöherran kanssa nyt eri veneessä - jos me ihmiset arvioisimme tuon kaltaisia tapahtumia  yksinomaan arkiajattelulla, musta tuntuu periaattella ja/tai tunteella, niin yhteiskunnalliset päätökset perustuisivat milloin mihinkin juoruun tai jonkun tunnevetoiseen vedätykseen. Tiede on puolueetonta, objektiivista - tai ainakin se pyrkii siihen, tieteellinen tutkimus tehdään tiettyjen, eksaktien relevanttius ja validiusedellytyksiä noudattamalla ja vain tutkittua (jollakin luotettavalla menetelmällä kerättyä) tietoa hyödyntäen. Vaikka olisin sata kertaa käynyt Kontupohjan kapakassa, en silti voisi nimetä itseäni tietäjäksi Venäjän Karjalan venäläisväestön ja vaikka azerbaizanilaisten  (?) siirtolaisten välisten kahakoiden taustoista tai syistä. Hiukka enemmän tutkittua tietoa siihen vaaditaan.
sinänsä ihan hyvä että syntyy keskustelua, jään odottamaan mielenkiinnolla tutkijan vastinetta heitettyyn haasteeseen. pointti on siinä, ovatko kyseiset mekkalat rasistisia ilmauksia vai eivät, yo-miehen mielestä ovat, yritysjärjestö ja kokoomuspomon mielestä eivät. näin minä tulkitsin tämän naisen logiikalla ja järjellä ja myöskin oppia saaneena sosiologina.

kävin torpallakin illalla, haikea mieli siellä tahtoo tulla, ei ole enää viikkoihin ollut aikaa ja mahdollisuutta eikä haluakaan (yksin!) siellä oleskella. ruohosipuli ja basilika ovat vielä hengissä, samoin kääpiömännyn taimi jonka sain synt.lahjaksi. otin sen mukaani ja aion viikonloppuna käydä sen tontille istuttamassa, valesemmoseen, sillä pihasuunnitelmahan on vielä tekemättä, se eka versiokin siitä. nyt pitää hieman työasioihin paneutua ennen lähtöä vielä. iloista perjantaita! kaikesta huolimatta.

jk. ystävyys syntyy ihmisten välille luontevasti, kun on perustaa, yhteisiä kokemuksia ja elämänpintaa, ja mahdollisuus ketään loukkaamatta pitää sitä yllä. se on luottamusta, kunnioitusta, kiintymystäkin. kahden, toisiaan rakastaneen henkilön suhteen muuttuminen "pelkäksi" ystävyydeksi olisi tietysti toivottavaa mutta ei aina mahdollista.