sameaa ja tökköistä on elo täällä maan päällä tänään, eilen vaan toivon ettei huomenna. olen kolunnut karikoissa, selvittänyt asioita ja tullut siihen lopputulokseen ettei minulla ole voimia päättää mitään. käynnit asunnolla ja tontilla ahdistavat niin että oksettaa. äkkiä pois. ja enemmän kuin koskaan aiemmin, joulu ja siihen liittyvä hässäkkä todella turhauttaa, ei jaksa pätkääkään kiinnostaa. jos poikia ei olisi en tekisi yhtään mitään.

koiraystävä sairasti melkein viikon ja alkaa nyt onneksi pikkuhiljaa olla tolpillaan, kylläpäs siihenkin on ehtinyt jo niin kiintyä että olisi hirveää jos se poistuisi autuaammille metsästysmaille.

havahduin taloudellisen tilanteeni romahdukseen. en tajunnut, että palkanmaksu loppuu jo kuukauden jälkeen ja yhden neljänneksen osuus normaalista palkanmaksusta tilillä vei minulta yhden yön unet. nyt kelan hakemus on täytetty ja lähdössä käsittelyyn. ei tämmösiä asioita ole tullut mieleen. no, kun tili alkaa olla kaput, on pakko havahtua todellisuuteen. ja toisaalta, kun rahat alkavat olla tiukoilla, minä menen ja ostan kahdet farkut samalla kertaa.. kun en osannut päättää kummat on paremmat.

vaikka jos nyt saan suuren osan ajastani viettää metsän siimeksessä, puutalossa mäen harjalla, kaipaan vieläkin lähemmäs luontoa, jonnekin missä ei ole radioita, lehtiä, autoja, joutavia ihmisiä, kauppoja, krääsää.. vaan puita, tuulta, ilmaa, hiljaisuutta, lämpöä ja vapautta.