hengissä, jotenkuten. ilmat ovat osoittaneet, mikä on kevät.. aurinkoa pari päivää runsaasti ja sitten räntää, lunta tai jotain.. ja sitten taas välillä aurinkoa, pyrytystä, auringonsäteitä. ja pakkasta yöllä.

en jaksanut olla yksin, tai jäädä yksin kotiin. seinät kaatuu, ei ole mitään minkä vuoksi jaksaisi taistella. perjantai-ilta päättyi katastrofiin, josta osasyyllinen lienen itsekin. sisimpäni on niin täynnä pettymystä, väsymystä, toivottomuutta ja tuskaa että mikään ei auta. en olekaan uskaltanut myöntää, miten pihalla olen. täysin turhalta tuntuu kaikki.

oloa on helpottanut kun on voinut unohtaa, upottaa todellisuuden tv:n joutaviin sarjoihin tai konkretiaan, puiden hakuun. lähtisin, menisin, häviäisin jonnekin jos vain jaksaisin. nyt olen juuttunut tähän. mikään ei merkitse mitään.