luin eilisaamuna aviisia ja havaitsin, että paikallinen ex-työnantajani on tekemässä kaupungin kanssa diiliä uudesta toimintamuodosta.. minun on pitänyt jo aikaisemminkin ottaa yhteyttä henkilöön, joka on entinen läheinen kollega ja nykyinen osa-aikainen tj tuossa puljussa.. no eilen aamulla sitten aktivoiduin siten, että otin ja soitin.. kolme vuotta sitten olemme edellisen kerran olleet yhteydessä, niin todettiin. hän oli ilahtunut tosin kiireinen, mikä on luonnollista kun vedettävänä on kaksi suht isoa järjestöorganisaatiota (itse asiassa ihmettelen hirveästi miten tuon kakun pystyy hoitamaan, aikoinaan minulla oli vaikeuksia saada hoidettua sitä toistakin..) no, haasteltiin niitä näitä, lasten kuulumiset, miesjutut ynnä muut alta pois ja päästiin asiaan. sanoin suoraan että tarvitsen töitä ja että luin lehdestä tuosta uudesta jutusta.. no, siitä vasta neuvotellaan ja kaupungilla ei oikeasti edes ole rahaa siihen varattuna tälle vuodelle jne.. mutta jotain muuta ehkä olisi tarjolla.. hieman vaikeasti mutta suoraan sittenkin ex-kollega kysyi, miten entisenä johtajana kykenisin asettumaan alempaan asemaan.. minua nauratti, sanoin ettei se minulle ole ongelma, pelkään että joillekin muille (tarkoitan lähinnä valtaapitäviä..) se voi olla suurempi ja että olen viimeisten parin vuoden aikana mennyt sellaisen myllyn läpi, että elämänarvot ovat ainakin nyt kohdallaan ja melkein mikä tahansa työ kelpaa.. minun ego sen kestää, mutta miten on muiden laita.. sovittiin lounaasta huomiselle...jonka jouduin sitten perumaan ja sopimaan uuden ajan sillä uskomattomalla unissakävelijän varmuudella olin sekoittanut vähäisen ohjelmani totaalisesti. riensin nimittäin puhelumme jälkeen iloisena opiskelijana yo:lle luennolle klo kahdeksitoista havaitakseni jotta olen päivää aikaisessa.. et se siitä, siirrettiin sitten lounasta ensi maanantaille, jolloin myös puheena olleen työpaikan (sijaisuuden) haku päättyy. toivon että hän otti kiinnostukseni vakavasti. ja että en tällä kertaa kohtaa kieroilua, typeriä pelkoja ja epäolennaisuuksia.. vaan realistina on oltava valmis kaikkeen mahdolliseen. elämä on kuitenkin aika mielenkiintoista..

olisin tosiaankin valmis melkein mihin tahansa kunhan saisin päiviini mielekästä tekemistä ja yhteyksiä entisiin yhteistyökumppaneihin, sillä tavoin olisin lähempänä mahdollisia uusia tilaisuuksia ja mikä tärkeintä, pääsisin irti oman napani kaivelemisesta. vaikka tämä mahdollinen mahdollisuus ei olekaan niitä helpoimpia johtuen juuri historiastani. toisaalta, nyt pääsen koettelmaan yhden ystävänäni pitämän henkilön lojaalisuutta ja ammattitaitoa. objektiivisesti ottaen hänen olisi viisasta palkata minut, joka pystyisin nopeasti pääsemään kiinni työtehtäviin ja mikäli hän vielä minut tuntee ja minuun luottaa, osaan toimia diplomaattisesti ja vain omiin tehtäviini keskittyen. ja, mikäli tuntisi tarvetta, voisin olla hänelle tukena ja turvana.. jaa jaa.. saa nähdä.

toivon ja pelkään. se on totuus. jokainen takaisku on vaikuttanut minuun negatiivisesti, olen tuntenut itseni entistä epäonnistuneemmaksi... vaikka toisaalta tiedän, miten paljon annettavaa minulla vielä olisi jos vain saisin uuden mahdollisuden.