Uudessa kodissa kelpaa viettää vapaata aamupäivää, on tilaa on valoa ja tekemistä... pari muuttolaatikkoa on vielä purkamatta. Olen tyytyväinen ja toivon, että tyytyväisyys leviäisi myös psyyken puolelle ja osaisin lakata huolehtimasta asioista liikaa. Työssä asiat sujuvat hyvin, tekemistä on mutta mitään paniikkia ei oikeasti ole. Ajoittain rakennan itselleni kiireen ja stressin.. kun en osaa pysähtyä ja listata todellista tilannetta. Orientaationi on entisenlainen, otan vastuulleeni liikaa asioita.. pyrin liian täydellisiin suorituksiin, odotan liikaa muilta ja turhaudun. Sentään reflektoin.

Olin tyytyväinen itseeni eilen, lähdin jumppaan vaikka joku sisäinen laiskottelija houkuttelikin laistamaan. Oli ihan mukavaa, kevään myötä porukka on pienentynyt mutta joka kerta sieltä lähtee virkistyneenä ja lihakset rentoutuneena kotiin. Tällä kertaa ohjaajan uudenlainen rentoutustuokiokin todella toimi.. vaivuin suurin piirtein tiedottomaan tilaan eivätkä ajatukset tuhonneet rentoutumisen autuutta. Kiittelin ohjaajaa siitä. Toisetkin tuntuivat tykänneen.

Huolisäkissä on tietenkin edelleen liikaa kamaa.. ja aivan turhaan. Suurimmalle osalle asioita en voi mitään, eikä minun pidä voidakaan. On osattava antaa asioiden olla, mennä omalla painollaan. Tämä koskee junioria ennen muuta.

Kevät tulee, aurinko paistaa parvekkeelleni lämpimästi.. kohta pääsee taas istuttamaan siemeniä multaan. Parvekkeelle pitää asentaa säleikkö, viidennessä kerroksessa siinä on hiukan haastetta.. Maallakin katselin jo viime vuodelta jääneitä siemenpusseja.. josko niissä olisi vielä itua. Tulee olemaan jännää nähdä nousevatko istuttamani kukkasipulit uusissa paikoissaan. Ja tänä kesänä muistan laittaa pioneille tukikepit hyvissä ajoin. Viime kesänä ne kukkivat niin upeasti.

Pikkuinen uhmaikäinen ystäväni on sitä mieltä että minäkin olen murunen.. niin hän sanoi viime viikonloppuna maalla. Murunen on antamani hellittelynimi hänelle, jonka kanssa välillä käydään tiukkaa vääntöä siitä mitä saa tehdä ja mitä ei, mitkä tavarat ovat lasten ja mitkä aikuisten käytettävissä, missä saa syödä ja murustaa ja missä ei.. mutta saunan lauteilla vietämme kahdestaan lauluhetkiä, välillä lyödään löylyä ja pärskytellään.. suihkuunkin sain hänet houkuteltua tällä kertaa ilman itkuja. On ihanaa huomata, että rajat ja topakkuus antavat lapselle turvaa eivätkä vähääkään vaikuta läheiseen suhteeseemme.. päinvastoin lapsi tulee aina tavatessamme syliini ja painaa päänsä rintaani vasten pitkäksi aikaa..Lapsen kanssa olemisesta osaa todellakin nauttia ihan toisella lailla kun on varamummo.

esikoinen on tällä hetkellä Kreikan maalla tapaamassa miniäntekelettä. Nopeasti aika on mennyt, kohta vaihto-opiskelujakso on loppusuoralla ja nuoripari voi jatkaa yhteiselämäänsä. Kuuluu olevan harkinnassa missä se tapahtuisi, pyrkivät yhdistämään molempien tavoitteet. Esikoinen aikoo hakea opiskelemaan ja minikko suunnittelee tekevänsä välillä töitä.

Elämä jatkuu, elämää on..