SATTUMA

huurteisina kimaltelevat koivut
kuin lapsuuden maassa
pehmeä sammal jalkojeni alla
tuhatvuotista tarinaa toistaa
kaikki on tarkoitettua
tärkeää

hellä katse onkin rakastetun
minulle omistama
ei oikku, ei valhe, ei petosta
tämäkin on totta,
ainutkertaista
ei sattumaa

että löysin itseni tästä
on monimutkaisen elämän
tuottamaa historiaa
tarkoitusta tai ei
totta ja tärkeää

kohtalo voi viedä minut
pois, jättää ja unohtaa
mutta minä olen tässä
rakkaimpani minua koskettaa
ja kylmyys
jota kaikkialla on
sekin on totta
ei sattumaa

metsien lumiset puut
nietoksissa uinuvat sammaleet
kevät sulattaa
tiedän sen
se on varmaa
ei sattumaa