05.09.2008 - 08:59
MYRSKY
vesilasissa, läpinäkyvässä, hölskyvässä
maailmassa ahdistavassa.
pitkät kynnet, lyhyt muisti
mikä minut tähän suisti.
enkö muista miten mieli laukkaa,
jos en varo, pian ovet paukkaa,
menee unet, voima valuu hukkaan,
tulee toppi, nousee tuskanhiki tukkaan.
muista puuta, kukkaa, nurmennukkaa
metsän huokausta, pientä kultatukkaa.
annan kuohun suvannoksi laata,
parempi on käydä vaikka maata.
Hyvin myrskyisästä alusta rauhaan kulki runosi. Hieno runo!
Ja niin runo tuntui kuin eilinen ilta.
Oli hyvä että sain lukea upean runosi.
Tuntuu kuin saisi poukaman itsekkin.
Syksyisiä hetkiä Sinulle.