KIPUPISTE

kymmeniä, satoja, tuhansia ihmisiä kuoli..
iskussa Gazaan, Kenian presidentinvaalien jälkeisissä mellakoissa,
Tsetseniassa, Bagdadissa, Pakistanissa..
Finnforestin vanerityöläisen silmissä on hiekkaa, sahajauhoa
monen nukkumattoman yön jälkeen,
ihmisiä kuolee, vammautuu, haavoittuu, orpoja, onnettomia..
kaukana siellä,

minua vaivaa olkapään kipu, olen neulonut liikaa viime aikoina,
olen miettinyt liikaa, pohtinut ja tuskitellut,
ei minua liikauta Jokela, Nokia tai Kemijärvi,
tai no, liikauttaa.. kuten Afrikan lasten hätäkin,
amerikkalaisten murhaamat siviilit, demokratian irvikuvat
ympäri globaalin maailman,
missä ihmisiä yhdistää vain coca cola ja hampurilaiset,
idolsien ja talenttien formaatit,

liikauttaa kyllä, mutta on helpompi kaivaa nöyhtää omasta navasta,
sulkea televisio, aloittaa uusi neulos kipuilusta huolimatta,
siirtää tulevaisuuden pelkoja pursuavat, tuskaiset ajatukset tekemiseen,
sulkea silmät huomiselta,
keskittyä tähän pisteeseen,
ei kipuun.

sillä en minä halua kirjoittaa vanhenemisesta, kivuista ja huolista..
minä en mahda mitään Bushille, Putinille tai sorrettujen kansojen kapinoille,
Stora-Enson taloudellisille "faktoille", pörssiyhtiön preferensseille,
sille, ettei tuhat uutta työtöntä hetkeksikään hyydytä työministerin kestohymyä,
teennäistä optimismia..
en voi tehdä mitään kenenkään hyväksi,
ellei tätä sellaiseksi katsota,
että välitän,
että minun kipupisteeni on jo ajat sitten saavutettu,
että elän,
huomennakin